KOLME MUSTALAISTA.
Kolme mustalaista ma näin yönpidoss' ahteen alla, kun pyrin vaivalla eteenpäin hietikkö-kankahalla.
Yksi istui varjossa puun, vingutti viulun-moista; soitteli säihkeessä illansuun kiihkeää lauleloista.
Toinen piippu hampaissaan seurasi sauhua silmin, tyytyväisnä, kuin onnet maan kaikki ois löytänyt ilmin.
Kolmas nukkua maiskottaa, puussa symbaali huiskii. Kieleen tuulonen soinnut saa, mieleen unta ne kuiskii.
Vaatteet heillä on ryysykkäät, kirjavat paikat vilkkuu; mutta vapaina uhmapäät kohtaloitakin ilkkuu.
Kaikissa näin, miten mailmanlois, kun elo yöhön hiipi, sauhutti, nukkui, soitti sen pois, — kaikkea halveksiipi.
Kauan taakseni vilkaisin mustalaisihin noihin, kulmiin tummanruskeihin, mustiin hiuskiharoihin.
VIIVY MINUSS', SYNKKÄ SILMÄ!
Viivy minuss', synkkä silmä, kiehdä kaikkeen terhenvyö, vakaa, vieno, unelmoiva, tutkimaton, armas yö!