Kätke multa tenhohämyys kaikki muistot maailman tään: yli elämäni tumman yksin hääly yhtenään!
KAISLALAULU.
Yli lammen vetten lietoin vieno kuu luo valoaan, keltaruusut valjut kietoin kaislavyöhön vihantaan.
Kunnaalle on kulku sarvaan, nään sen yöhön vainuvan; sorsan tuolla uivan arvaan, heiluessa kahilan.
Kyynelvedet nousee silmiin; kautta sielun pyhäkön, sulle, armas, värjyy ilmiin yöhön rukous äänetön!
VIRRALLA.
Jos onnes näit jo häipyneen, ja koskaan ei se palaa, niin katso juoksuun virran veen, — se pois vain vuotaan valaa.
Jos vietiin sulta rakkainkin, ja tuskaan sai sun kaipuu, luo silmäs syvään vesihin, niin unhoon huoles haipuu.
Vain tuijottamaan virtaan jää, siks kunnes mieltäs lientää, ja kautta kyynelvihmeen nää, kuink' aallot pois vain rientää.
Kuin unissas näät väreet veen ja sielus kuvan tuolla: pois unhotukseen tuskineen se valuu ajan vuolla.