2.
YÖN HILJAISUUDESSA.
Yön hiljaisuudessa useinkin, kun kirjurin lamppu palaa, mun painaa otsaani polttavaa kaks hentoa kättä salaa.
On silmäni peitetyt, mitään en nää, ma voin vain kuiskehen kuulla: on aivan, kuin runotar laulelon se henkisi vienolla suulla!
Ma ponnistan vastaan, estelen ja jos silmäni vapaiksi luulen: saan silloin tuoksuvan suutelon kahen lämpimän, kostean huulen.
Yön hiljaisuutehen kiitos soi, kun kirjurin lamppu palaa: sun hentoa kättäsi lauleloin mun sieluni siunata halaa!
3.
JOS SAADIA LUKISIN SULLE —
Jos Saadia lukisin sulle, yhä kuulla ja kuulla saisit: — »Mene ennen kristityn vankeuteen, kuin velkojas tyttären naisit.»
Oi, Saadi, sa laulaja suuri, min nimen he piirsi kultaan: miten avioliittos johtanut lie sinut vaski-aikaan ja multaan!