Suleima! jos isälles velkaa ma oisin, ja mun sa naisit, niin tuskin sa armasta nimeäs yhä kuulla ja kuulla saisit!
Mut — nyt olen laulaja itse, min nimen he piirsi kultaan: Suleiman vankina unta nään ajan kultaisen väikkyvän tultaan!
4.
KAI HAFIZ GASEELEIN LAULAA.
Kai Hafiz gaseelein laulaa voi suloa impensä armaan, — kai lauluruhtinaan eessä lien vasta-alkaja varmaan;
kai Hafiz seurassa suurin on uljasten laulajain: hän mereen viinin ja lemmen ihan hukkuvan näyttää ain!
Vain ruusuja, rypäleitä, serenaadeja, kutsuja kemuun: hänen armaansa usein näyttää ihan hukkuvan ruusujen lemuun!
Sä näät, miten aaltoo rinta, miten silmä haikea hymyy, — mut et, mitä katse salaa, mikä aaltojen kätkössä lymyy!
Kai Hafiz seurassa suurin on uljasten laulajain: mä meressä viinin ja lemmen olen helmenpyytäjä vain.
Suleima! aarteen ma löysin, — vaikk' alkaja vain lien varmaan, — se on mielesi herttainen hyvyys, sun sulojes helmi, sa armaan'!