5.
BOSPORI! SUN LAINEES HUOKAA.
Bospori! sun lainees säikkyin huokaa, milloin päivä väikkyin vaipuu helmaas kosteaan! Mut kuu se katsein vienoin nousee, luoden varjot tienoin valoon valmupunervaan.
Valmu-unelmiin jo untuin, laine tuutiutuu tuntuin vienoon värisoinnelmaan! Oi, Suleima! tunnen riemun, joka luokses pois nyt vie mun helmaas vaiti vaipumaan:
kaipuun, joka hehkuin palaa, kaihon, joka nousta halaa riemuun yhä suurempaan, — ihmeenlaisen suonten kuumeen, untenmailman valmuhuumeen, — tule laineen tunnelmaan!
6.
TUSKAIN YÖKSI OLI LUOTU —
Tuskain yöksi oli luotu yö, kun kahden oltiin juotu riemut, joita malja suo, — ja sa kalpenit ja kuiskit: Pois! He vie mun pashan luo!
Silmistäni siteen raastit, — siniharmain silmin haastit, suontas poltti hehkuvuo, ja jo helmahasi herpos hennot valkokätes nuo.
Viha löi mua, päähän paisuin, puukkoon tartuin kiihkoin raisuin, puoleks lensi tupest' tuo, — käsin jähmein kahvaa kourin ja ma äänsin: Pashan luo!