/Nikolaus Lenau/ (oikeastaan *Niembsch von Strehlenau*), itävaltalainen runoilija; syntyi 1802 Unkarissa, kuoli 1850 mielisairaana. Lyyrikkona järkyttävän synkkämielinen skeptikko. Aniharvoissa lauluissa Unkarin pustilta on reipas sävy. Huomiota ansaitsee draamallis-eepillinen runoteos »Faust». Heikompia ovat eepilliset runoteokset »Savonarola» ja »Albigenssit».
/Heinrich Heine./ Maailmankirjallisuuden nerokkaimpia lyyrikoita; syntyi Düsseldorfissa 1799 ja kuoli vapaaehtoisessa maanpaossa Pariisissa 1856. Heinen runoudessa yhtyvät omituisella tavalla sydämellisin tunnelma ja häikäilemättömin iva. Runokokoelmat »Laulujen kirja» ja »Uusia runoja» ovat saavuttaneet maailmanmaineen. Heikompia ovat kokoelmat »Romanzero» ja »Viimeiset runot». Koko loistossaan Heinen vitsi esiintyy valtiollisissa ivalauluissa »Aikakautta koskevia runoja» ja »Saksanmaa, talvinen tarina». Runoteos »Atta Troll» on oikeastaan pilajutelma. Suorasanaisena pakinoitsijana Heine on verraton.
*Childe Haroldilla* tarkoitetaan Lord Byronia.
/Holger Drachmann./ »Nuoren Tanskan» aikaisempi lipunkantaja, monipuolinen, raikas ja kuvarikas, äärettömän tuottelias runoilija, 1846-1908. Drachmann on julkaissut suuren joukon romaaneja ja novelleja, lähes kolmekymmentä näytelmää sekä pitkän sarjan lyyrillisiä runoelmia. Kokoelmassa »Laulujen kirja» on m. m. runosikermä »*Runoja Levantista*».
3. *Saadi*, Persialainen runoilija † 1273.
/Karl Mikael Bellman./ Ruotsin alkuperäisimpiä runoilijoita, 1740—1795. Bellman käsittelee runoissaan kansanomaisia aiheita sekä oman aikakautensa Tukholman-elämää. Sanat ja sävelet liittyvät hänen runoissaan täydellisesti yhteen. Bellmanin parhaat runokokoelmat ovat »Fiedmanin epistolat» ja »Fredmanin lauluja».
/Esaias Tegnér./ Ruotsin suurin runoilija, syntyi 1782 ja kuoli Vexiön piispana 1846. Aaterikas, kuvarikas ja lennokas lyyrikko. Tegnérin pääteos on runoelma »Fritiofin satu», jossa kuvaillaan muinais-skandinaavilaista viikinkiaikaa. Tämän ohella romanssi »Aksel», uskonnollinen idylli »Ehtoollislapset», idylli »Kruunumorsian» ja runokatkelma »Gerda». Säkenöivä ja nerokas puheissaan sekä suorasanaisissa kirjoituksissaan.
*Ruotsin akatemian 50-vuotismuistojuhlassa*. *Karl von Linné*, maailmankuulu luonnontutkija, kasvien luokittaja. — *Melanderhjelm*, matemaatikko ja tähtitieteilijä. — *Scheele*, Euroopan-maineen saavuttanut kemisti. — *Bergman*, monipuolinen luonnontutkija, fyysillisen maantieteen perustaja. — *Lagerbring*, historioitsija. — »Ihmiselon kurjuus»: viittaus *Gyllenborgin* runoon. — »Atis ja Camilla»: suomalaisen *Creutzin* runoelma. — »Pohjan Dionysos»: *Karl Mikael Bellman*, jonka rintakuva on pystytetty Tukholman Eläintarhan puistoon. — »Haudan portit aukee» j. n. e.: lainaus *Lidnerin* runoelmasta »Viimeinen tuomio». — »Päivän hetket», »Leikkuu» ja »Toivo»: *Oxenstiernan* runoelmia. — »Sulon ihanteesta» j. n. e.: lainaus *Kellgrenin* runosta »Uusi luominen». — *Adlerbeth* käänsi ruotsiksi roomalaisten runoilijain, Vergiliuksen, Horatiuksen ja Ovidiuksen teoksia. — *Rosenstein*, kaunopuhuja, valistusfilosofi, kirkollisasiain valtiosihteeri ja Ruotsin akatemian vakinainen kirjuri. — *Leopold*, Kustaavinajan kuuluisimpia runoilijoita, kriitikko ja ajattelija; otti osaa aikakauden kirjallisiin taisteluihin.
/Juhana Ludvig Runeberg/ syntyi 5. helmikuuta 1804 ja kuoli 6. toukokuuta 1877.
*Viapori:* »Det skall dock väcka mindre sorg, än det bar på Sveaborg.»