»Ja te tulette onnelliseksi?» kysyin.
»Olen aina tottunut ajattelemaan Michaa tulevaksi miehekseni.»
»Ja voitte ilomielin jättää suuren, kauniin Frankfurtin?»
»Minne hän menee, sinne menen minäkin, missä hän on, siellä olen minäkin. — Se on meidän kansan tapa.»
»Ja äitinne jää Frankfurtiin —»
Hänen kasvoihinsa tuli kaihoisa ilme, ja ääni värähti, kun hän lausui:
»Äideille on sanottu: 'Sinun poikasi ja tyttäresi joutuvat naimisiin vieraille maille, ja murhetta tuntematta sinun pitää eroaman heistä, tietäessäsi, että he ovat siveät ja onnelliset.' — Mutta nythän minä en joudu naimisiin vieraille maille, vaan — Jerusalemiin!»
Olin mykkänä pyhän edessä.
»Ei, nyt minun täytyy lähteä», hän äkkiä sanoi.
»Mutta sitä ennen pyydän saada tietää teidän nimenne!»