»Rachel Baumgarten.» — Hän lausui nimensä hyvin itsetietoisesti.
»Rachel Baumgarten, hyvästi — iäksi!»
Suutelin hänen kättään.
Olin nähnyt tässä tytössä, joka äsken oli immeksi puhjennut, verrattoman siveellisen ryhdin, kaikki voittavan perhesiteiden pyhänä pitämisen ja esi-isäin perintätapojen kunnioituksen. Näistä seikoistako johtuikin koko hänen maattoman, pakolaisena elävän kansansa murtumaton elinvoima?
Saapuessani hotelliin oli minussa täysin kehittynyt kuume.
7.
Ystäväni läksytti järkevää miestä, joka ilmastokuume ruumiissaan oli viipynyt ulkona niin kauan, että kostea ilma oli alkanut muuttua viileäksi.
Me olimme muuten kumpikin — sekä Nevankoski että minä — näinä kuukausina jo harjaantuneet kokeneiksi puoskareiksi. Hän kääri minut vahvoihin huopakääreihin ja alkoi häärätä kemiallisine aineksineen.
Aamulla tunsin itseni varsin ripeäksi. Kertyneet häijyt ainekset olivat uhkuneet ulos minusta. Kuumetta seurannut hikoilu oli vaikuttanut puhdistavasti, kuin ukkosenilma luonnossa.
»No kuinkas, mies, sinun nyt on?» kysyi Nevankoski astuen huoneeseen.