No, no herra Hervenius! Puhutte vieläkin aivan liikoja. Ei minun lahjoistani voine kai paljon sanoa. Mutta innostuneeksi olette minut saaneet. (Näpäyttää viulun kieliä). Siitä teille kiitos ja kunnia.
Hervenius:
Puhuitte lähtevänne takaisin sinne maalle. Sanokaa, eihän se ollut totta, ettehän jätä meitä?
Elma:
Niin kyllä, se on täyttä totta. Mutta siellä minä vasta soittelenkin. Soitan niin, että vasikatkin ilosta tanssivat. Ja kun iltaisin auringonlaskun aikaan menen järven rannalle ongelle, on minulla viuluni mukanani ja soitollani houkuttelen koko ahdin valtakunnan onkeani nypistelemään.
Hervenius:
Ei, ei neiti Terho. Te laskette vaan leikkiä. Te ette saa mennä enään maalle, sillä niin monet seikat pidättävät teitä täällä.
Elma:
Mutta nyt en ymmärrä teitä herra Hervenius! — Monet seikat — —?
Hervenius: