No en tiedä juuri sanoa. Olenhan vaan yksinkertainen maalaistyttö, enkä maalla kasvaneena voi oikein viihtyä tällaisessa suuren kaupungin humussa.
Hervenius:
(Itsekseen). Vaatimaton tyttö. Mutta, joka itsensä alentaa, hän ylennetään. (Kovaa). Ettekö neiti Terho todellakaan ole huomannut — —? Muutkin seikat kuin ihana soittotaide pidättävät teitä täällä.
Elma:
Mitä ne mahtavatkaan olla?
Hervenius:
Te olette kiinnitetty rakkaussiteillä tänne. Teidän tätinne ja hm — —
Elma:
(Itsekseen). Arvasinhau! Tästä seuraa vielä hauska jatko. (Kovaa). Niin tosin. Paljon pidänkin vanhasta, hyvästä tädistäni. Ikävä onkin hänestä erota.
Hervenius: