Kiitoksia, kiitoksia! Olemme siis tervetulleita?
Elma:
Sydämellisesti tervetulleita.
(Menevät, Elma sisä-, Hervenius eteisovesta).
Hervenius:
(Mennessään). Raponen on kuitenkin sydämellisimmin tervetullut. (Palaa takaisin, lyö otsaansa). Olemme usein veli Raposen kera kinastelleet laulun ja soiton merkityksestä, mutta luulenpa tässä tapauksessa, että ne ovat hänen rakkauslaulunsa, jotka "jöötä pitävät", toisin sanoen, jotka kiliseviä meille tuovat, hah, hah, haa! Kun sen pahuuksen saisi vain taipumaan. Mutta minä pakoitan. Ei auta enään vastaanvänkytykset. (Menee). Tyttö rakastaa häntä, ja jollei se vintiö — —
TOINEN KOHTAUS.
Elma ja sitten rouva Åhlman.
Elma:
(Tulee jälleen, ei kutenkaan heti Herveniuksen mentyä. Nauraa tullessaan). Hah, hah, haa. — Enpä todellakaan olisi uskonut! Hyvä viulunopettajani vielä kosii! Ikuinen vanha poika ja alkaa tuollaisia höperöidä. Voi miten mainio tilaisuus meni hukkaan. Kunhan vaan Toivo olisi ollut läsnä, olisi hän havainnut, kuinka paljon välitän hänen pelkäämistään herroista, — Herveniuksesta ja hänen kaltaisistaan. Korkeat kaulukset, kalvosimet, frakkipuvut hah, hah, aivan apinan näköisiä! (Istuutuu sohvaan, ottaa kirjeen pöytälaatikostaan, jatkaa). Sinä kelpo poika, tietäisit kuinka suurta lohdutusta paperilippusi ovat tuoneet mukanaan minulle tänne pääkaupungin ikävään ilmaan. — Mutta tyhmä sinä olet, kun niin kauan olet kiusannut minua täällä. Sinä suvaitsit sanoa minulle: "mene kaupunkiin tätisi luokse. Siellä tutustut elämään, joka sopii sinulle. Siellä näet sinä komeita herroja, jotka sinulle, kapteenin tyttärelle sopivat paremmin, kuin minä yksinkertainen talonpoika." Sellaisia tyhmyyksiä! Mutta minä annan hänelle kaikki anteeksi, koska hän jo niin pian lupaa tulla minua noutamaan. (Lukee kirjeestä). "Tulen aivan kohdakkoin sinua katsomaan sinne, ja jos vielä olet omani, niin — —" niin silloin kohtapuoleen tulen olemaan rakas puolisosi. Eikö niin Toivo, olisit sen voinut kirjeeseen panna, hah, hah, haa —