"Vai niin, sinä olet jo lopettanut sen? Sinun olisi pitänyt pitää sitä kauvemmin."
"Minä en olekkaan lukenut sitä loppuun, vaan vahinko on tapahtunut kirjan suhteen."
Näin sanoen otti hän kirjan esille ja näytti minkä hävityksen sade oli tehnyt.
"Se oli vahinko!" arveli opettaja.
"Minä tahdon maksaa kirjan, hyvä herra. Rahaa minulla ei ole, vaan minä voin tehdä työtä. Antakaa minulle jotakin työtä."
"Ei ole työstä puutetta. Tuolla leikataan viljaa paraikaa. Tahdotko käydä työhön?"
"Aivan kernaasti. Milloin pitää minun aloittaa?"
"Huomenna. Saat pitää kirjan. Sinä saat oikein ansaita sen."
Varhain seuraavana aamuna oli nuori Lincoln leikkuumiesten luona ja leikkasi niin ahkerasti, että hiki juoksi hänen ruumiistaan.
Ylen iloisena palasi hän iltasella isänsä majalle rehellisesti ansaitulla kalleudellansa.