"Ei asuntoa moista maan päällä avaran!
Tuskinpa lintu lentäis yl' linnan korkean."
Majasta matalasta nyt ratsun etehen
Käy ukko harmaapäinen, apua rukoillen.
"Pois tieltä parempien!" niin hälle ärjähtää
Komea Kauppi herra; pois väistyy harmaapää.
Vaan poika pienokainen se kysyy taatoltaan:
"Me voisimmeko tulla näin kurjaks milloinkaan?"
"Hikoilla taivaan Herra kyll' aika lailla sais,
Niin syvälle jos meitä hän sortaa koettais!"
Näin vastas röyhkeästi ritari kerskaillen.
Vaan vihdoin poikinensa hän saapui kirkollen.
Ja Kauppi poikinensa taas kulkee kotihin,
Etäältä linnan vuori jo siintää silmihin.
Vaan kummastellen Kauppi nyt katsoa tuijottaa:
Ei linnaa nä'y missään, ei harjaa korkeaa.
Poroksi palanunna on linna julkinen;
Kuin sormi, tyhjä torni vaan viittaa taivaasen.
"Kyll' linna saadaan uusi ja kahta uljaampi!"
Niin mielihaikealla ritari huudahti.