Ja pian saha suihkaa ja kirveet heiluvat,
Ja kivi kiveen liittyy ja muurit nousevat.
Vaan minkä työ ja vaiva päivällä aikaan saa,
Yöll' ilkamoiden peikot sen maahan hajottaa.
"Mit' onpi tää?" niin Kauppi nyt huutaa raivoissaan;
"Aseisin, miehet, joutuun! pois peikot ajetaan."
Ei kuule ykskään, kaikki vaan syöksyy pakohon;
Vaan haltioita vastaan käy Kauppi pelvoton.
Mut katso, kaikkialta nyt heitä kohoaa:
Vedestä, manteresta; jo täynnä heit' on maa.
Puun-oksilla he liikkuu ja nauraa, irvistää,
Ja joka pensahasta hänehen tirkistää.
Ritari kauhistuupi ja valjuks vaalenee,
Hän miekan poies heittää ja kauas pakenee.
Hän kauan vielä kulki, — niin kansa tarinoi, —
Keräillen armon leipää, min miero hälle soi.
B. F. Godenhjelm.
Birger Jarlin linna.