Vaaleana olkivuoteellansa
Vaimo kuolon unta uneksuu,
Kädet ristiss' kylmän rinnan päällä;
Rukoukseen on hän nukkunut.
Vaaleana lumivuoteellansa
Poika talvimetsäss' uneksuu,
Kädet ristiss' vasten kylmää rintaa;
Rukoukseen on hän nukkunut.
Kinoksella pieni poika istuu,
Lumi kiirehellä kimmeltää;
Kainalossa onpi paimenlaukku,
Kaarnaleivän pala laukussa.
Tammipakkanenpa seisautti
Sykkimisen vienon sydämmen;
Mut nyt ollos huoletonna, poika,
Kylmän, nälän tuskist' ainiaan.
Tähtikirkas puol'-yön taivas kiiltää,
Hurja myrsky lepoon käynyt on.
Äänetön, kuin lähde lehtilaaksoss',
Sinitaivaall' loistaa kelmee kuu.
Kaksi tähtee, armahammat muita,
Säteileepi taivaan kannella.
Miks' niin ihmeellisen ihanasti
Murheen laaksoon katsahtavat he.
Runotarpa kertoa nyt tietää:
Kunnianpa kirkkaudessa
Onpi äiti poikasensa kanssa;
Alas katsovat he hymyten.
Mikä autuus tyyness' katsannossa,
Sointo, rauha iankaikkinen!
Menneet päivät kankahalla johtuu
Heidän mieleens' unelmana vaan.
Aleksis Kivi.
Silmälasit.