Vaan ei enään Raamattua
Mummo voinut lukea,
Senpä Stiina huomattua
Tuntee syvää surua.
Stiina alkoi mietiskellä,
Pientä päätään vaivata,
Eikö hän vois huojennella
Rakkaan mummon huolia.
Työhön ryhtyi hartahasti,
Koko syksyn tutkien;
Joulu tuli, sujuvasti
Luki Stiina mummollen.
Nyt ei mummo "lasiansa"
Enään yhtään tarvinnut,
Hänen lasisilmiksensä
Oli Stiina muuttunut.
Minna Krohn.
Vanha mummo.
Kasteli kukkaa vanha mummo,
Kukkaa ikkunalla.
"Missä on tyttösi, vanha mummo?"
— "Kaukana maailmalla."
"Tiedätkö millä hän kulkee tiellä,
Vaivainen mummo kulta?" —
"Tiedä en, — maailma taisi niellä,
Taikka jo peittaa multa.
"Kastelen kukkaa, armastani,
Muistelen tyttölasta,
Tuskinpa jälleen puhdastani
Löytänen maailmasta."
J. H. Erkko.