Olga katseli minuun silmät suurina eikä tiennyt mitä ajatella.
— Oletko sinä tosiaankin kirjoittanut?
— Enkä ole, minä vakuutan —
Veljeni naurahteli ja oli hyvillään, kun oli saanut aikaan semmoisen effektin.
— Tunnusta vaan pois! intti Kiljander.
— Mutta hyvänen aika, minä en ole kirjoittanut mitään.
— Mikä oli tuon näytelmän nimi? kysyi Kiljander veljeltäni.
— Mästarens snusdosa.
Yleinen hiljaisuus!
Minä istuin kuin tuomittu, olin kerrassaan kukistettu.