Edellä mainitusta voidaan helposti nähdä, että viljelysmaata Norjassa ei paljoa ole, ja melkein hämmästyy kuullessaan, että koko Norjassa ei ole 50 m.t. neliöpeninkulmaa enempää viljelysmaata. Tämän tähden Norjaan täytyykin tuoda hyvinäkin vuosina paljon viljaa. Kuinka suuri osa tästä viljelysmaasta käytetään pelloksi eli keinollisiksi ja luonnollisiksi niityiksi, ei tässä voida sinnepäinkään määrätä.
Hammerfest.
Norjan Suomessa (Finnmarkissa) Tromsön hippakunnassa on, paitsi Tromsön pääseutua, Hammarfest — maapallon pohjaisin kaupunki — eräällä saarella. Elämä näin kaukaisen pohjaisen kaupungissa ansainnee tarkempaa kertomista. Tämä pieni paikka, joka kauvan oli melkein mitätön, on tässä vuosisadassa alkanut vähän vaurastua. Kaupungissa on nykyjään noin 1,000 asukasta, suuria makasiineja ja monta "ravintolaa."
Kesillä, jolloin monia satoja laivoja, enimmäkseen norjalaisia jaaloja ja venäläisiä lotjia, tänne saapuu, tarjoaa Hammarfest erittäin vilkkaan näön. Kaikki ovat työssä ja liikkeessä. Voitonhimo ja seurustelemisen halu vieraiden kanssa pitää tämän pienen kaupungin asukkaat lakkaamattomassa toiminnossa. Työpäivää kestää myös niinkauvan, kuin haluttaa, sillä aurinko täällä ei moneen viikkoon laskeudu. Mutta tämä valon, ilon ja onnen aika pian loppuu. Pakkanen palautuu, laivat katoavat, ja äskeinen vilkas satama on hiljainen ja autio. Pitkä yö ilmoittaa tuloansa alituisesti himmenevällä taivaalla ja talvipukuun pukeutuvalla maalla. Mitään valoa ei nähdä muualta, kuin palavista lampuista, jotka ainoastaan päivällishetkenä voidaan sammuttaa, ei antaakseen tilaa päivänvalolle jota ei siellä olekaan, mutta väsyneitä silmiä lepuuttaakseen. Kaikki yhteys muun maailman kanssa näkyy loppuneen, ainoastaan sattuman tapaisesti voidaan postia tänne synkälle seudulle odottaa kertomaan mitä muualla maailmassa tapahtuu. Mutta mitä enemmän ihmiset tuntevat itsensä toisista eroitetuiksi, sitä enemmän ystävyys ja luottamus sitoo heitä keskenänsä; niin myös on täällä.
Molemmanpuolinen tarve synnyttää hyväntahtoisuuden, ja hyväntahtoisuus taas puolestaan seurailun. Kukaan ei ole liian ylhäinen, ei liian alhainen, kaikki näyttävät yhtyvän yhdeksi perheeksi. Kun siis joskus tyyni ja kirkas kuuvaloinen ilta houkuttelee, keräytyvät kaikki (ikäänkuin äänettömästä sopimuksesta), joilla on varaa jonkinlaiseen seuraelämän huviin, osaa ottamaan, ja tekevät köykäisissä reissään, joita sukkelat hevoset eli peurat vetävät, jonkun huvimatkan ympäristöön, sitten yhteiseen huviin keräytyäkseen.
Tämmöiset matkat ilahuttavat usein semmoisella näytelmällä, jota ainoastaan pohjaisimmat seudut voivat niin täydellisessä kauneudessa tarjota; tämän tarjoavat napataivaan revontulet. Kun silloin vuorten takaa nähdään muutamia huikaisevia valosoihtuja, joita vähitellen säännöttöminä säteinä korkeuteen tupruilee eli yht'äkkiä lehahtaa taivaan laelle, siellä silmänräpäykseksi yhdistyäkseen säihkyväksi ruunuksi, jonka erinomaiset väriloistot ja singahtelevaiset ja vavahtelevaiset säteet suitsuttavat tulta kaikille suunnille, sekä yht'äkkiä loppuvat, seuraavassa silmänräpäyksessä uudestaan ilmestyäkseen vieläkin häikäisevämmässä loistossaan, niin ei semmoisina hetkinä pyritä etelän polttavaan auringon valoon, vaikka se paratiisimaisten puutarhain ylitse paistaisi.
Seelanti ja Kyöpenhamina.
Seelannin saari näyttää puutarhalta eli oikeammin puistolta, jossa viljelys ainoastaan luonnon suloisuutta nähtävämmäksi saattaa. Viheriöitä kunnaita ja meheviä niittyjä vaihtelee muhkeiden viljavainioiden kanssa. Kaupungit ja kylät ovat harvinaisia ja tavallisesti tiheiden lehtimetsäin ympäröimiä. Paljoa useammin nähdään yksityisiä talonpoikaistaloja. Maan parhaina kaunistuksina ovat kuitenkin sen pyökki-metsät. Tämä puu ei siellä kasva yhtenä runkona, vaan kohoutuu yhdestä juuresta monihaaraisena, joista jokaisella on oma tuuhea lakkansa. Metsät, maan parhaimmat rikkaudet, ovat usein monta peninkulmaa avarat. Niiden tummasta viheriästä vilahtelee siellä ja täällä niittyjen vaaleampiviheriä. Näillä likeisten talojen karjat käyskentelevät ja kellojaan soittelevat. Hyvät tiet (chaussét) risteilevät saarta eri suunnille ja yhdistävät erityiset seudut keskenään. Maakansa on yleisesti hyvinvoipaa. Siihen on osaksi pääkaupungin läheisyys syynä, sillä sinnehän he voivat tavaroitaan kalliisen hintaan myödä, osaksi maan erinomainen hedelmällisyys.
Tanskan pääkaupunki, Kyöpenhamina (Kjöbenhavn) muodostaa melkein kokonaisen ympyrän, joka on enempää kuin peninkulmaa ympäriinsä. Linnoitukset piirittävät kaupunkia kaikilta puolilta. Se on niin rakennettu, että siihen helposti tutustuu. Kaupungin keskipiste on Kuninkaan uusi tori (Kungens nytorv), jolle liike kaikilta suunnilta keräytyy kuin polttopisteeksi. Täällä on teateri, kuninkaallinen Charlottenburgin linna, ja sille päättyy 12 katua. — Öresundin-rantainen, etuisa asema on Kyöpenhaminaan houkutellut joukon oppineita miehiä, taiteilijoita, korkeita virkamiehiä, kauppamiehiä j.n.e. joita vuosittain myös vieraista maista kaupungissa käväisee. Meriliike, kauppa ja kalastus tekee kyöpenhaminalaisen päätoiminnon.
Kyöpenhaminalaiset ovat muita pohjaismaiden kaupunkien asukkaita taipuvaisempia huvituksiin. Varsinkin he rakastavat huvimatkoja maalle. Pää-asiallinen huvi on heillä kesällä eläintarhaan (Dyrehaven) käyskenteleminen; se on 1 1/2 peninkulmaa kaupungista oleva metsä, jonka ympärystä on melkein 4 peninkulmaa. Meren rannalla tie kulkee kaunista lehtikujaa myöten maatalojen ja huviloiden välitse. Eräällä metsän sisäiselle kunnaalle on kaikenlaisia puoteja rakennettu. Täällä on kesä-heinäkuussa kansan elämän keskipiste, sillä tänne keräytyy sunnuntaisin ja keskiviikkoin Kyöpenhaminalaiset, Seelannin pienten kaupunkien asukkaat sekä saaren talonpojat. Meteli kansan kihinässä tulee kuitenkin enemmän myyjäin kuin katsojain puolelta. Wien'issä kansa karjuu, laulaa ilosta ja riemuitsee lapsellisuudessaan.