Broek.[24]
Tätä asukastensa tavattomasta puhtaudestaan kuuluisaa kylää Niemeyer kuvailee seuraavilla sanoilla: "Tuossa kummallisessa Broek'issa, joka on pohjaisen Alankomaan tapojen pesä, on ravintola äärimmäisenä kylässä. Sitä likemmä kylää ei vaunuilla saa mennä ja tuskin pääsikään, sillä koko kylän tanhua on vesihaudoilla ristelty, ja käytävät ovat niin kapeita, että kaksi tuskin sopii rinnan niitä käymään. Käytävät ovat huolellisesti pitkinpäin asetetuilla tiileillä kivitetyt. Tämä n.s. 'klinkers', etenkin asumusten lähistöllä, näyttää kaikenlaisilla kuvilla koristellulta laattialta. Huoneet — paitsi paria nykyjään rakettua — eivät ole isoja eikä muutenkaan ulkokomeita; laudoilla vuoratuita, viheriöiksi maalatuita ne ovat yleensä. Rakennusten pää on enimmästi kadulle päin, ja sen keskipaikalta johtaa sisälle irtonaiset, noin kolmiastumiset portaat. Nämä portaat asetetaan paikalleen ainoastaan juhlallisuuksissa, niinkuin häissä, ristiäisissä, hautajaisissa j.m.s. Kaikkein pyhin avataan ainoastaan semmoisissa tiloissa. Ensimmäisiin asuinhuoneisin vie pieni piiloinen takaovi. Niihin ei vierasta koskaan päästetä; uteliaisuutensa voi hän kuitenkin osaksi tyydyttää kuvastimen kirkkaiden akkunaruutujen lävitse.
"Niistä näkee, kuinka puhdasta ja siistiä kaikki siellä on; kuinka kauneina kalliit, naastit huonekalut kaikki ovat paikoillaan. Komeassa kouluhuoneessa tällä kertaa ei opetettu ja sentähden minä voin akkunastakin vapaasti tarkastella välkkyviä pöytiä, raheja ja kirjalautoja y.m. Meidän ruhtinasten lasten opetushuoneet tuskin ovat niin hienoja ja siistejä, kuin ne. Täälläkään ei näkynyt ainoatakaan kynnen kantamaa. Ihmismuodon näkeminen täällä on varsin harvinaista. Minä luulen, ett'emme nähneet neljääkään elävää olentoa Broek'issa ollessamme.
"Minä menin erääsen kauppapuotiin, pyysin pari luotia kahvia ja panin parastani myyjää saadakseni kanssapuheesen. Mutta turhaan! Hän kyllä näytti ymmärtävän aikomukseni, että tahdoin puhella hänen kodostaan eikä hänen tavaroistaan. Sanomattoman pian sain pyytämäni. Rouva väistyi syrjälle ja minä en saanut mitään nähdä. Näin yksinään täällä saa ikävissään käyskennellä. Kaikki on kirjavaa, jotenkin samanmoista, kuin meidän lapsillemme joululahjaksi antamat maalatut huoneet ja puut. Siellä ei ole minkäänlaista aitaa, vaajaa, ovea eikä kynnystä heleättä maalitta. Niinpä puiden rungotkin olivat valkoisella öljymaalilla valaistuna; samoin olivat kaikki huonekalut — täytymyksestä muka, sillä kostea ilma paisuttaisi, pilaisi muuten kaikki. Huoneen edessä ja takana olevassa pienessä puutarhatepposessa on kaikki aina turhanpäiväiseen saakka menevää säännöllisyyttä. Ei lehtikattoa, ei edes riippuvaa oksaa ole siellä varjostamassa. Keritsimet ovat kaikki puutkin muuttaneet säännöllisiksi, sauvamaisiksi puikuloiksi. Näkinkenkien ja värjättyjen kivien 'mosaik'[25] peittää kukkamaat; ympyröihin maalatut kukkaset ajavat luonnollisten asiaa. Koska mikään ei idä, ei kasva eli kukoista, niin ei myös minkäänlaista rikkaruohoa ole hävitettävänä, ei lakastunutta lehteä laastavana, ja nuo 'puksipuusta' ja marjakuusesta keinollisesti laitetut hirvet ja riikinkukot eivät suinkaan tehne suurta vahinkoa puutarhassa.
"Näin kaikkea seuraelämää kylmyydellä kohtelevaisissa tämän kylän asukkaissa ei se voikaan kummastusta herättää, jos kaikkialla kylmäkiskoisesti kohdeltu vieras sanookin sitä luonnottomaksi, joka luonnotonta onkin, Broek'in asukkaat ovat, niinkuin kerrotaan, niin rikkaita, että muutamien omaisuus nousee aina uskomattomiin. Kuinka säästäväisiä he muutamissa suhteissa lienevätkin, on heidän vaatteuksensa, varsinkin vaimojen, jotenkin kallis ja erittäin käytännöllinen. Muodoltaan he ovat muinaisuudesta saakka pysyneet samanlaisina. Miehillä on usein asioita kaupunkiin. Pitkät, avarat, useimmiten hienoverkaiset mustat nuttunsa ja omituinen hattunsa eroittaa heidät muista. Päivittäin näkee niitä pörssissä ja usein myös julkisissa huveissa.
"Teaterissa meille näytettiin eräs pohjais-Alankomaalainen, jonka pään ja hiusten kultainen ja hohtokivinen koristus oli arvaamattoman kallis. Hiuksensa ne tavallisesti peittävät harsovaatteisella patalakilla. Kultaiset korvarenkaat riippuvat heidän korvissaan ja hopealangasta kierretyt pienet käärmeet koristavat otsaansa. Kultalukkoinen punainen korallinauha[26] koristaa heidän kaulaansa. Tämä kummallinen pään kaunistus ei kuitenkaan rumenna heidän kauneita, vaihevia, lumivalkeita ja viehättäviä kasvojaan. Mutta niiden muu rumahihainen ja möhleähameinen puku möhlentäisi kauneimmankin olennon, Broek'issa kun turhaan etsimme jonkun ihmissielun seuraa, kiiruhdimme me vielä samana päivänä Saardamiin." [27]
Eräs toinen matkustavainen kuvailee Broek'in läheisiä karjamoisioita näin: "Siistissä, puhtaassa ja kauneilla matoilla kaunistetussa syrjähisessä, jonka ainoastaan ovi navetasta eroitti, löysimme me isännän, joka vastoin odotustamme oli erittäin ystävällinen ja valmis meille näyttelemään kaikenlaista maataloudestaan. Hän aukasi oven ja me seisoimme navetassa, joka, kummallisinta tänä aikana, jolloin lehmät olivat laitumella, voitiin kuitenkin käyttää vastaanotto-huoneena. Marmorilaattia, hienoilla matoilla peitetty; seinät, molemmin sivuin, joilla pilttuut sijaitsivat, olivat neljäkäskivillä lasketut; karkeanlainen, maalattu laattia, jossa ei pölyn hiukkaa ollut — kaikki tämä ihmetytti meitä. Lapiot, talikot j.m.s. olivat samoin maalatuita ja kullatuilla korkoleikkauksilla koristetut. Sangot ja maitoastiat olivat kirjavia, vaan sisältä valkoisella öljymaalilla valaistut. Täältä me menimme maitohuoneesen, jossa kaunis siististi lyhyiseen alushameesen, jonka hihat olivat käärityt, puettu neitonen voita valmisti. Täällä tuo verraton puhtaus onkin paikallaan, ja näiden meijerit kun näkeekin, maistuu Alankomaiden voi vielä puolta paremmalta. Minä tiedustelin tarkoin mitenkä täällä voita valmistetaan, ja tulin siihen huomioon, että se hyvä ja miellyttävä maku, joka Alankomaiden voilla on, melkein yksinomaisesti tulee siitä että he pikemmin, kuin me kuorivat maitonsa ja huolellisemmasti voinsa pesevät. Lehmät lypsetään kahdesti päivään. Iltamaito kuoritaan seuraavana aamuna ja aamumaito puolisen jälkeen. Kuorittu maitila valmistetaan heti voiksi. Kun heidän voitaan leikkaa, on se tivistä, puhdasta ja samannäköistä. Nämä omaisuudet pääasiallisesti riippuvat huolellisesta pesemisestä, ja minä luulen varmaan, että jos me sen niin huolella tekisimme, saisimme me yhtä hyvää voita kuin Alankomaalaisetkin."
Saksan rannikko.
Saksan rannikon asukkaat itäisen Preussin Memel'in kaupungista aina Oldenhurg'in Emden'iin saakka ovat monessa suhteessa hyvin erilaisia; kuitenkin silminnähtävästi näkee, että ne alkujansa ovat olleet sukulaisia. Tämä heimolaisuus ilmautuu etenkin ainaisessa kuhmuroimisessa maalla ollessaan. Vasta silloin, kuin he ovat oikeassa olossaan, nimittäin merellä, osottavat he sukkeluutta ja pontevaa kestäväisyyttä kovimmassakin työssä; silloin miellyttävät nuo tukevat, voimalliset olennot, joiden velttous äsken maalla harmitti.
Niinkin likellä, kuin Danzigin ja Stettinin välisellä alueella ja sillä maakielekkeellä, jota kuurilaiseksi "Nehrung'iksi" sanotaan ja joka Memelistä ulottuu Königsbergiin sekä eroittaa suuren lahden merestä, puhutaan koko rannikolla ala-saksaa. Huoneet rannikolla ovat enimmästi yksinkertaisia ja aika olkikatolla katetuita sekä vesisuluilla kierretyitä. Puhtaus vallitsee kaikkialla; akkunat ovat kuvastimen kirkkaat; huonekalut puusta ja siistit sekä usein vaksilla kiilloitetut. Tämä on silloin "bonadt". Huoneiden ympäristöä kaunistavat korkeat pensaskasvit; kauniit kukkaset koristavat pieniä puutarhoja. Tummanväriset, ruskeat ja mustatkin vaatteet ovat asukkaille mieluisimmat. Housut ovat lyhyviä ja luonnottoman leveä-lahkeisia; nutut ovat samoin avaroita, suurinappisia ja suuri-liereisiä. Solet koristavat kenkiä ja muitakin, mihin ne sointuisasti vaan sopivat. Vaatteuksen pienempien poikkeusten mainitseminen ei suinkaan ole tarkoituksemme; mutta muistuttaa täytyy, että lukemattomia semmoisia tavataan tällä pitkällä Saksan rannikolla. Että rannikon asukkaat elävät kaloilla, tarvinnee tuskin mainita. Lihaa nautitaan ani harvoin ja silloin enimmästi palvattua; jauhoruokia ja vihanneksia käytetään vielä harvoin, sillä hedelmiä ja kyökkikasveja rannikolla ei viljellä alituisten tuulien tähden.