Hamburgin halkaisee kahtia sen lävitse juokseva Alsterjoki. Tätä paitsi lukuisat kaivannot sitä vielä kaikkialle risteilevät. Tavaralaivat menevät niitä pitkin aina kauppijaiden suurille makasiineille, samalla kuin kuormavaunut ja rattaat ramuuttavat niillä lukuisilla silloilla, jotka kanavien ylitse johtavat. Nykyjään on myös rakennettu n.k. viemäreitä useille suunnille. Näihin meren suolainen vesi tulvaa kahdesti päiväänsä, ja pakoveden paetessa siten menee kaupungista tulvaava likavesi Elbeen ja sieltä mereen.

Vuonna 1842 raivosi Hamburgissa kauheasti tuhoava tulipalo. Kolmessa vuorokaudessa se muutti kaupungin kauneimman ja parhaimman osan melkein kokonaan tuliseksi tuhkaläjäksi. Palaneiden huoneiden sijaan on suuria, uusia ja komeita rakennuksia kohoillut. Useimmat huoneet ovat 3- ja 4-kertaisia ja tasakattoisia, joten Hamburgi näyttääkin meille eteläisen Euroopan kaupungilta. Näissä palatseissa rikkaat kauppijaat ja neuvosherrat asuvat; näissä on myös joukko ihanimpia tavara-aittoja. Tämän laineiden kuluttaman ja tuhkaläjästä kohoutuneen Hamburgin loistokohtana on Alsterdam, jota kolmelta sivulta ympäröitsevät padon ja n.s. neitsen-polun vierelle raketut palatsit. Ei missään muussa Saksan kaupungissa ole mitään, jota voisi verrata siihen kauniisen neitsen-polkuun (jungfernstieg). Etenkin iltasilla, jolloin tuhansin likeisten palatsien ja ravintolain kynttilöitä sinisessä Alsterissa kuvastelee, kun laulu, soitto ja ilon riemu ympäristöllä remahtelee ja venoset vedessä viiltävät, valtaa siellä olijan vaikutus, joka vie mielen Venedigiin tahi muuhun eteläisen Italian vieläkin enemmän riemuitsevaiseen kaupunkiin.

Aivan toisenlainen on vanha kaupunginosa. Korkeapäätöisiä huoneita, joissa katon rajasta aina maakerrokseen asti asutaan, on katujen vieret täynnä. Käypäläiset, kuormavaunut, yhteisvaunut liikkuvat täällä sekamelussa. Rattaiden ramina, ruoskain iskut ja myöjäin huudot kuuluvat alituisena pauhuna. Pitkät, monen väriset kyltit peittävät huoneiden etuseinät. Kaloja, simpukoita näkee tähän, tuonne nuttuja, lakkeja, saappaita, lavitsoita y.m. kuvattuina. Tuolta korkean kuvastinlasin takaa näkyy: etelän hedelmiä (viikunoita, mantelia, sitruunia), vaatteita, maalauksia, kelloja ja kultasepän töitä. Kaikkien maiden tuotteita on täällä nähtävinä. Vieläkin isompi meteli on niillä kaduilla, joilla juutalaiset kauppijaat kärryillä vetäviä tavaroitaan kaupustelevat. He eivät odota kunnes ostaja heidän luokseen kerkeäisi, vaan he huutavat tavaroitaan tarjoellen aamusta iltaan asti. Kärryn takaisissa huoneissa näkee pimeitä holveja ja käytäviä, joissa myyjä ostaa ja myy tavaroitaan. Siellä vaatehylky korjaillaan, puhdistetaan ja sitte taas tarjolle asetetaan. Ei mitään ole niin huonoa, ett'ei se siellä kaupaksi kävisi ja laitetuksi tulisi.

Hamburgilla samoin kuin muillakin kauppakaupungeilla on n.s. pörssinsä — muhkea rakennus, johon seudun kauppijaat, kauppain välittäjät, laivain isännät ja katteinit kokoutuvat määrättyinä päivinä ja tunteina tuumimaan kaikesta, mitä kaupantekoon kuuluu, ja pitämään kullan, arvopaperien ja tavarain huutokauppoja. Myös nähdään kauppakertomusten keralla näytteitä tavaroista, joita siellä myydään.

Mitä liikerikkaampi kaupunki on, sitä isommat on pörssin kauppaliikkeet. Erittäin suuri-arvoinen on Hamburgin pörssielämä. Siellä hyörii sadoin, ei sadoin, vaan tuhansin kauppijaita ylös ja alas. Pörssiaika on k:llo 1-3 p.j. Pörssin iso sali kihisee ostajia ja myöjiä. Sokuria, kahvia, viljaa, halkoja, silkki- ja villakankaita, jopa kultaa ja paperiakin y.m. täällä tarjotaan ja halutaan. Tarjoilijat juoksevat sinne ja tänne, kirjoittavat seisapisteessä kauppakirjojaan, kokevat täällä houkutella, tuolla riitoja ratkoja; he ovat valmiita ryhtymään kaikkiin tehtäviin, vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ja kaikkiin tehtäviin neuvomaan. Tuolla äsken tullut, hajalla jaloin seisova katteini puhelee yksinänsä kanssa — lakki takaraivolla ja kädet taskuissa. Täällä on kauppijaita, jotka tuntevat maailmaa ja elämää. Heidän ajatuksensa liitelevät merien ylitse niihin kaupunkeihin, joissa heillä on konttuori ja joissa heidän nimensä tunnetaan ja arvostetaan, niinkuin Hamburgissa. Hamburgin pörssi on kaikkien pohjan pörssien edelläkävijä. Hamburgin kauppa näkyy selvästi katuelämässä. Se on vilkkaampi ja metelöitsevämpi, kuin missään muussa Saksan kaupungissa. Päästä päähän on kaupunki työskenteleväinen "mehiläis- ja muurahaispesä". Hengen viljelemistä Hamburgissa ei ole milloinkaan laimiin lyöty. Tiede- ja taide-laitokset ovat lukuisat ja monenmoiset. Ylhäisempinä sivistyslaitoksina on täällä korkeita oppikouluja, merimieskoulu, välskäri- ja rakennuskoulu y.m. Arvoisat kirjastot ja tieteelliset kokoelmat helpoittavat myös täällä tietojen saavuttamista.

Kummallisena Hamburgin luonteen osoitteena mainitsemme tässä jo vanhastaan ihmetellyn ja ylistetyn köyhäin ja sairasten hoidon. Orpohuone, S:t Georgin esikaupungin iso sairashuone, erään kauppamiehen, monta vuotta sitte, perustama "Schröderstiftet" ja iso joukko laupeuden laitoksia, ovat arvoisia todistuksia siitä mielenlaadusta, jonka he vanhoista ajoista ovat perineet.

Muinaiset kaupungin muurit ovat laitetut mukaviksi kävelypaikoiksi.
Täältä, etenkin kolmelta kukkulalta, on erittäin viehättävä näköala:
Alsmanin kukkula idässä, Alster-kukkula kaakossa ja Elbe-kukkula
lännessä. Viimemainitulle näkyy satama, Elbe ja osa kaupunkia.

S:t Georgin esikaupungissa oleva Tivoolin huvipaikka, ajoratoineen ja kesäteaterineen, on enimmän käytettyjä kaupungin ulkopuoleisia huvipaikkoja, Kaikenlaiset huvitukset houkuttelevat suuren joukon yleisöä ja varsinkin merimiehiä myös Hamburgin ja Altoonan väliseen S:t Paavalin esikaupunkiin n.s. Hamburgilaisten vuorelle. Siellä on monta hyppelypaikkaa, kansan teateria, napaliikkuja ja kaikenlaista huvia, mitä markkinat tavallisesti tarjoavat. Mutta pahuuskin on sinne osannut ja se, joka elämäänsä ei tuhlaa irstaisissa huveissa, ei S:t Paavaliin menekkään.

Viime vuosina Hamburgi on aikalailla laajentunut, joten siitä pian paisuu oikein jättiläiskaupunki. Melkein kaikkialle kaupungin ympäristölle on rakennettu isoja huoneryhmiä, jotka eivät puutu muuta, kuin nimeä, ollakseen esikaupunkeina, ja yhä enemmän tulee tavaksi, että kauppamiehet niin kesällä kuin talvellakin asuvat kaupungin ulkopuolella, ollen varsinaisessa kaupungissa ainoastaan asioimistunteinaan (noin k:llo 10-4).

Rhein.