Neljästoista ilta.
Silmäni kohosivat taivaasen vanhaa ystävääni katselemaan. Hän jo oli noussut, vaan ei kumottanut kirkkahasti. Taivas oli täynnä pilvenmöyhiä, jotka kyllä ei häntä tainneet kokonaan peittää, vaan kuitenkin himmensivät valonsa. Minusta näytti kuin olis kuu niistä pyrkinyt selvälle; Se yritteli, se ponnisteli. Se yritteli minulle iloisesti hymyellä, se yritti lempeästi puhua, vaan pilviä aina tuli väliin ja hymynsä vääntyi surkeaksi irvistelyksi, puheensa katkaantui huokaukseksi. Wiimein tuli suuri, paksu pilvi ja peitti kuun kokonaan.
Ystäväparka, arvelin siihen; samaten kuin Sinulle käypi monelle ihmisraukallekin. Se hartaasti haluaisi olla kaikille veljilleen lempeä; mutta kun synkkiä pilviä hänen sydäntänsä pimittää, niin vääntyy hänenkin hymynsä ja katkaantuu hänenkin puheensa. — Eheä sydän on sileä, sit' on hyvä kätellä; mutta särkynehen sydämen sirpaleilla on terävät reunat, pistäväiset käret, — ken voipi estää ett'ei ne joskus sen kättä leikkoa, joka siihen koskee!
1860.
Selityksiä.
1) Huss (Tschechin kielellä Guss) merkitsee hanhea.
2) Niinkuin tietty on, asuu Karjalaisia kummin puolen Suomen rajaa. Milloin sotaa oli Ruotsin ja Wenäen välillä, he aina kävivät toisissaan hävittelemässä.
3) Wienan (Dvinan) suussa asui muinoin Suomalaisia, joita Skandinavilaiset sanoivat Bjarmeiksi ja Wenäläiset Tschudeiksi.
4) Ettei tässä kuvattua tapausta sanottaisi mahdottomaksi, pyydän lukijaa muistamaan kuinka muutamia vuosia sitten Wangeroogensaari peräti hävisi; pienempiä luotoja niillä raninkoilla nielee meri joka vuosi. 5) Ett'ei tätä kuvaa luultaisi varastetuksi, täytyy minun mainita, että se kirjotettiin juuri vähää ennen kuin käsiini sain "Weteranen" kalenterin, jossa on prov. Cygnaeus'en aivan samallainen kuvaus "Rosorna om våren 1808".
Helkki.