Heräs tuuli tuntureilla Lehahtihe lentämään, — Sukkelat on sukset meillä, — Lähtään veikot kiistämään! Saishan koittaa Kuka voittaa, Eikö tuulta saavuttais!
Koti kontion on tuossa, — Siihen sukset kääntäkää! Havuin alla Korpisuossa Wanhus nukkuu röhöttää. — Kuules ukko, Oves lukko Miehissä jo murretaan!
Kohoaapi kämmenille Metsän kuulu kuningas. — Lähtään otso painisille, Tässä löydät vertojas! — Hammasluske, Keihäsruske Kaikuttavat korpea.
Jo on karhu kaatununna; — Keihäs sattui rintahan; — Ukko nukkuu uupununna Sikehintä untahan. — Riemuellen, Soitatellen Wiekää saalis kotihin!
Waan kun verivainolainen Suomehemme rynnättää. Silloin saalis toisellainen, Weikot, meitä hiihdättää. Käsi sauvan, Toinen rauvan Teräväisen tempoaa.
Werihinsä kohta nääntyy Kuka meitä vastustaa, Kenpä pakosalle kääntyy, Senki suksi saavuttaa. Pelastettu Rakastettu Kohta onpi kotimaa.
1860.
Hurtti-Ukko.
(Runeberg'in mukaan).
Tarinoita kuului nuotiolla Hurtti-ukko kun tulj parvehen; Monet illat istui puoleen yöhön Juttujansa kertoen; Sytytellen kärsäpiippua, Unhottain sen, tulta saatua.