Näin aallot meidät lainoaapi, Katoomme tuiki tummahan; Ja joskin ilma leimahtaapi. Se synkän seudun kirkastaapi — Lepoo on taivahassa vaan!
1855.
Neidon tunnustus.
(Käännös Saksasta).
Ihana oli iltanen, Me käyskelimme niityllä; Jo päivä kerran viimeisen Myhäili maille mennessä. — Lehossa linnut lauleli Ja ilmassa viserteli — Ja kukkaisjoukko nurmessa Hajullaan täytti ilmoa.
Mun mielein olj juhlallinen Ja kuitenkin iloissahan; — Mä silloin oisin tahtonut Halailla kaiken mailman! — Me haastelimme ahkeraan; Mitä — en muista ollenkaan! Hän astui aina vieressäin Ja katseli mun silmiäin.
Mä kerran vilkahdin häneen — En tiedä miksikä sen tein — Hän kättäin kaapas äkkiään Ja suuta suihkas huulillein! Ja min' en vastustellutkaan Mä hälle suuta annoin vaan! Ja viel' en oikein tajua Mi mielehein lie juohtuna!
Sen tiedän varmaan kuitenkin Pahaa ei ollut mielessäin! Sen tehtyä kuin ennenkin Olj puhdas tunto syömessäin! — Ois toinen tiellein sattunut Sitäkin oisin suudellut — Waan — jos ois tullut toinen mies — Tok' en ois tehnytkään ken ties!
1859.
Unelma.