(Petöffin mukaan.)
Taivaall' on sija tähden. Katolla kyyhkysen, Vaan kainalossain kullan On sija suloisen. Niin kainalossain lepää Mun hempuhelmeni, Heinässä heiluvassa Kuin kaste välkkyvi.
Halata häntä saanko, Ja suudellako saan? Ei suukkosista suuni Oo köyhä, saitakaan! Me puhumme — vaan kesken Puheemme vaikenee Ja sulosuutelohon Se kuollen raukenee.
Voi onnen autuuttamme Mi säihkyy silmistä! Se siitä kirkkahana, Heloittaa helmenä. — Mut vanha miekkain siitä On mielipahoillaan; Karsaasti katseleepi Se tuota vaarnaltaan.
Mitä karsasteletkaan. Sä vanha kumppali? Kadehtimaanko, kärrys, Jo mieles yltyvi? Oi sotaveljyeni, Täst' äl' oo milläskään! Naisvirkahan ei miehen Pitäisi ryhtymään.
Ja eihän sull' oo syytä Impeeni suuttua; Tunnethan tyttöistäni, Eloni hemppua. Sa sieluansa tunnet Enkelinkaltaista, Jonk' ei oo maailmahan Luotuna vertaista.
Ja tämän kätein kerran Kun vaatii kansani, Omin hän kätösinsä Sun vyöllein vyöttävi, Ja vyöllein vyöttäessä Hän lausuu innolla: "Nyt elkäät hetkekskänä Eroka toisista!"
Joudu, joudu kultani.
Sylihin sydämelleni Joudu, joudu kultani! Yksin täällä huokailevi Ikävissään impesi.
Muinaisia muistelevi Armahia aikoja, Jolloin rinnallansa kulki Kumppalina kultansa.