Läksi armas muille maille, Lupas tulla jällehen, Käkesi jo kevähäksi Suvilintuin parvehen.
Tuli kevät kukkinensa, Tuli linnut lauluneen. Vaan ei kuulu kullaistani. Lemmityistä lempineen.
Sylihin, sydämelleni Joudu, lennä lintuni! Taikka lemmen auringolta Kuihtuvi jo kukkasi!
Muinoin mullakin…
Muinoin mullakin sydän sykki, Riemu rintaa nosteli, Sydän sykki ja silmä suihki, Veri kuohuen aaltoili!
Silloin taivahan tanterella Tähdet kirkkahat loisteliit, Tähdet loisti ja lehvikossa Lemmen lintuset lauleliit.
Nyt en tiedä mi mielen muutti, Kuka kumma lie saanutkaan, Ei nyt tähtyet taivon loista, Laula lemmen ei linnutkaan.
Surun pilvi on peittänynnä, Taivon tanteren tähtineen, Kullan kylmyys on karkoittanna Lemmen lintuset lauluneen.
Siit' ei sykkine sydän mulla, Siit' ei rintani riemaha, Siitä kurja jo huokailenki; "Terve tultua kuolema!"
Kun. Taav. Ps. N:o 1.