Ah autuas ken käyskele Ei retkii riettahien, Ei synnin teitä astele. Ei polkui pilkkaajien; Vaan aina töillä, kielellään, Herraansa kiittää mielellään, Häll' onni kumppalina.
Hän on kuin istutettu puu Min juurta virrat juottaa, Mi kuihtumatta kukoistuu Ja hedelmiä tuottaa. Hän saalistansa rauhass' syö, Vaan jumalattomien työ Hajoo kuin tuhka tuuleen.
Ja viimein jumalattomain Kuin käypi tuomiossa? Ei sijaa katumattomain Oo taivaan kartanossa. Luo Herran hurskaitten käy tie; Vaan jumalattomien vie Ikuiseen kadotukseen.
Kun. Taav. ps. 12.
Oi Jumalani, joukkosi On sangen pieni maassa, Ja harva, Herra, toukosi On vainiossa taassa! Sanas on sangen halpana; Totuuden eessä salpana On viekkaus ja valhe!
Nyt jaaritukset joutavat On meissä valloillansa, Nyt hullut kaikki houraavat Ja viettelevät kansaa, Nyt kiiltää ulkokullaisuus, Nyt rehkii rikkiviisaus Ja syntyy eriseuroi!
Näin lausuvat: "kyll' aikanaan Ol' sana Herran hyvä; Vaan alkaa tuntuu vanhallaan Eik' ole kylläks' syvä. Uus' oppi, usko ottakaam, Ja Jumalaks' julistakaam Nyt jalo ihmisjärki!"
Kun sanoasi solkkivi Näin vihollisten vaino Ja pyhiäsi polkevi, Oot Herra turva ainoo. Sä joudut julmat häätämään, Ja piinat, kiusat päättämään; Siit' ijän ylistämme!
Kuin valkeasta vilkahtaa Hopea hohtavaksi, Tai kuumeest' ahjon kilkahtaa Kuin kulta kirkkaammaksi, Niin sanas myöskin vaivoista Ja riettahien raivoista Vaan yltyy ylemmäksi!
Kun. Taav. ps. 19.