Mailmat ihmetellen ratki. Taivahatki Herran julistavat työt; Päivillensä päivät julki Teot tulkkii, Öilleen ilmoittavat yöt.
Kussa kaikuu ihmiskieli, Missä mieli Sydämissä leimuaa, Nimi lausutahan Luojan, Armon suojan Kiitos ilmoin kohoaa.
Avaruudess' ääretöinnä, Määrätöinnä Luojan makaa mailma. Aatoksemme lentimetki Kerkeimmätki Aluss' uupuu matkoa.
Niinkuin ylkä kaunis, nuori Häihin suorii. Päiväns nousee liemuten Tahi voitollen kuin sankar', Urho ankar' Rientelevi riemuten.
Herra auringon on kirkkaan Valovirkaan Asettanut voimallaan; Madon myös matelevaisen, Matalaisen Herra kaitsee hoimellaan.
Luojan laitos muuttumatta, Puuttumatta Polvet kaiket kestävi; Herran lauseet, lupaukset, Todistukset Ikuisesti täyttyvi.
Käsky Jumalan on jalo Silmäin valo, Sieluun riemun johtavi. Kultoakin kirkkahammin, Loistavammin Herran pelko hohtavi.
Usein himot haivuttapi, Taivuttapi Mua synnin vauloihin; Usein tyhmä tietämättä, Tahtomatta Pahoin puutun pauloihin.
Herra Sun on voima, valta! Synnin alta Minun kehnon kirvoita! Rukoukseni kuule Herran'! Mua kerran Taivahassas virvoita!
Kun. Taav. ps. 23.