Vaan miks' suret sydän kurja, Miksi liehut levotonn'? Vaikka mailma kaikk' ois nurja, Heikon turva Herra on! Toivo, toivo tuskassais! Pysy, pysy uskossais! Herraan luja luottos liitä; — Kerran armostaan saat kiittää!
Kun. Taav. ps. 139.
Herra Sä mun tutkii tiennet, Tiedät suuret, tiedät pienet. Joko istun, nousen, makaan Isän silmä näkee rakkaan. Edelt' ajatuksein arvaat, Luet hiuksein kaikki karvat.
Tiedät kaikki mutkat mielein! Sanat kaikki tunnet kielein! Mikin mitä päivä tuopi, Jumala sen mulle suopi. Kätens armollisen alta Mu' ei mikään tempaa valta!
Töitäs kaikki tunnustellen. Armoasi ajatellen, Ihmehellä täyttyy mielein, Ei voi kyllä kiittää kielein; Ylety ei ymmärryksein, Kykenekkään käsityksein.
Kuhun paennen kasvojasi, Mihin, Herra, henkeäsi? Taivaasen jos kohoaisin, Sinut siellä kohtoaisin! Helvettiin jos vajonnenki, Sielläi läsnä Herran henki!
Jos mun aamurusko veisi, Siivin suhautteleisi Meren äärimpäänki rantaan, — Kätes mua sielläi kantaa, Pivos vahva piteleepi, Voimas aina varjeleepi!
Huutanenko: "Pimiä peitä Näkemättömäksi teitän'!" Herran välttää en voi silmii, Syntin' saapi Hällen ilmi. Valkeana Häll' on pimjä. Päivänä on yökin himjä.
Mielein miettehet siis tutki Sydämeni salatutki Himot, Herra, tunnustele, Munaskuuni koettele! Väärällä jos lienen tiellä, Käelläs käännytä mun vielä!
Suomalainen maamme Ruotsalaiselle.