Kultaa odottaessa.
Istun ikävissäni, — Kauvan kulta viipyvi, — Verkkaan aika vierevi, — Riennä, aika riennä!
Joudu linnun lentimin, Sotkan siivin sukkelin! — Verkkaan vierret kuitenkin, — Riennä, aika riennä!
Tullut on jo kultani. Lepää kainalossani. Mailma kaikk' unohtuvi, — Viivy, aika, viivy!
Pohjolan valkeneminen.
(Laulettu Porthanin juhlassa Marrask. 9 p:nä 1861.)
Pohjolan pitk' oli yö! Kauvan ol' synkkä, Suomeni, kulkus, Pimeydessä riemuton polkus, Vaikea vaiva ja raskas työ. Pitk' oli Pohjolan yö!
Vaan ei yö valoton! Tähtyet tuikki välkähytellen; Otavanais, Sua tiell' opastellen, Loisteli säihkyen sammumaton Lempi Juslenion.
Vaan jopa Pohjolaan Aurinko aamun riens' rusotellen; Vaikeni, loistollaan herätellen Kalevan urhot kaikk' unestaan, Nerosi, oi Porthan!
Pitk' oli Pohjolan yö! Vaan pimeää kesäpäivä jo poistaa, Sätehin sammumattomin loistaa. Pohjolan, kun kesähetkens lyö. Päivänä paistaa yö!