"Kyllä sen saat nähdä; lähde vaan mukaan; muuten käypi pahasti."
Matti katseli oikealle katseli vasemmalle, ikään kuin ei tietäisi, mitä hänen piti tekemän, tahi odottaisi joltain puolelta apua ja neuvoa. Silloin lehtimaja yht'äkkiä liikkui poliisimiestä vastaan ja löi häntä silmiin. Poika varmaankin luuli olevansa suojeltuna kaikista loukkauksista, koska oli Toukokuun edusmiehenä; mutta poliisimies ei tunnustanut kenenkään muun loukkaamattomuutta, kuin omansa, ja särki yhdellä reväistyksellä pojalta koko lehtimajan. Kristiani, Matin nuorin veli, hyppäsi sieltä ulos. Niin hävisi "Toukokuu-mies."
Sillä välillä oli Eeva tullut huoneesta; hän tarttui Matin käsivarteen, ikäänkuin häntä pelastaaksensa; mutta tämä sysäsi yhtä tuikeasti hänenkin kättä luotansa ja poliisimies sanoi Eevalle: "Saat vielä kokottaa, siksi kuin tullaan sinua hakemaan."
"Jo lähden" sanoi Matti, heittäen silmänsä paljoa ilmoittavaisella tavalla Eevan päälle. Vaan tämä ei nähnyt enää mitään, sillä katkerat kyyneleet nousivat hänen silmiinsä ja, esiliinalla kasvojansa peittäen, palasi hän kiireesti huoneesen.
Talonpojat läksivät pelloilleen; Matti meni kahden poliisimiehen kanssa kylään ja lapset hoihottaen juoksivat perässä. Kun poliisimies ei tainnut enää kuulla, niin muutamat rohkeimmat pojista huusivat: "Soges, Soges!" Tämä oli poliisimiehen soimaus-nimi; sitä kuullessaan hän aina julmasti suuttui. Hän oli nimittäin toimittanut tätä virkaa Itävallan hallituksen viimeisinä vuosina; virallisessa innossaan luuli, että hänen pitäisi myöskin puhumaan Itävallan kieli-murretta, ja sentähden sanoikin kerran; "I sog es" [= Ich sage es = sen sanon]. Siitä ajasta jäi Soges hänen pilkka-nimeksensä.
Soges, Matti ja toinen poliisimies katosivat kylänvoudin mustan oven ta'a. Kylänvouti heti torui kovasti Mattia hänen rikoksestaan.
Matti seisoi rauhallisena; hän liikutti vaan hiljasti jalkaansa erästä sävelettä myöten, jonka lauloi mielessään; vihdoin sanoi hän: "Joko kohta olette lopulla? ei tuo kaikki minuun koske ensinkään; en ole asettanut riukua. Jatkakaatte nyt vaan, jaksanhan minä kuunnella vielä vähäisen aikaa."
Kylänvouti kiivastui, hän aikoi karata Matin päälle; mutta Soges kuiskutti hänelle jotain korvaan ja puristettu nyrkkinsä laskeutui. Hän käski Sogesin viedä Matin neljäksi kolmatta tunniksi vankihuoneesen, koska muka hävyttömästi oli kieltänyt tehneensä rikoksen.
"Olen kotoisin tästä kylästä, kyllä minun löytää, en minä näin joutavasta asiasta lähde pakoon; minua ei saa panna kiinni", sanoi Matti vapaasti.
"Ei saa panna?" huusi kylänvouti kiivastuneena, "kyllä sen saapi nähdä, sinä…"