Miksikäs annan murheelle sijaa, Toivossa aikani kuluvi vaan; Onnipa mullakin kukoistaa pian. Autuutta minäki maistella saan.
Taivossa yhtyvät ystävät jälleen, Tavata tuttuni taivossa saan; Tätäpä toivon ma taas ilotellen. Rupean lauluja latelemaan.
Horation ode XVI. Lib. II
(Karjalassa suomennettu)
Hahtimies rauhaan haluaa, merellä Myrsky kun kohtaa sekä pilvi musta Pois valon viep', ei nävy tähdet varmat Laivaväellen.
Vaittelee rauhaa väki tuima Turkin. Vaittelee Greekan sotasankaritkin; Ystävät! Kalliimp' lepo, rauha on kuin Kulta ja korkuus;
Sillä ei rikkaus eli ruhtinasten Vahtikaan salpaa sydämestä vaivaa Eikä linnoihin tulemasta estä Lentoja murheen.
Eletään kelvoin vähäsellä, kun on Pöytä herkutoin, oma suola, leipä. Unta eik' estä paha pelko eikä Saastanen ahneus.
Miks' anoin paljoo lyhyt aika voiman Tuhlataan kauvas kotomailta kulkein? Maalta pois muuttain kuka muutti koskaan Mieltä ja luontoo.
Laivahan kiipee suru vaskettuunki, Ratsumiehen myös suru kiinni ottaa, Liukkahamp' peuraa sekä tuulta aikaan Myrskysen ilman.