Toivon, riemun kukkapuu On hän minun silmissäni; Elköön panko halla vaan Ennen aikaa kukkaistani!
Kuolo! ethän julma lie Kukkivata katkomahan! Ei minulle — muista se! — Maallein suon sen kasvamahan.
Niinkö poikain! — saatuas' Kerran mieheks' aivot koittaa Isän astuu jälkiä, Ell'et häntä jaksa voittaa!
Sitte kerran haudallain, Luottavasti lausutahan: Kuoltuaanki maallensa Henkens' elää poi'assahan!
Maansa pettäjille.
(Petöfi.)
Te pahkat maamme ruumiissa! En mainita voi teitä. Ett'en tulena korventaa Sois teidän sydämeitä!
En ole liekki polttava, Vaan laulut julmat mulla, Ne annan kirouksena Ma teidän päähän tulla.
Rikasko maamme ompi niin, Ett'ei se teistä huolis?… Sa köyhän köyhä kuitenkin, — Kun kurjuuteen ei kuolis!
Te rosvot! minkä vaivoin vaan Sai maamme kasvamahan: Neronne voiman, oppinne, Sen veitte toiseen maahan!