Sentähden riisuikin hän päällysvaatteensa etuhuoneesen kenenkään huomaamatta, pujahtaen sitten häähuoneesen, jossa hän istahti oven nurkkaan, siellä katsellen ja tarkastellen edessään olevaa liikkuvaa kuvaa.
Se olikin kuvaus täynnä terveyttä ja eloa, jota lystikseen sopi katsella. Isäntä, Niilo Johanpoika, oli yksi Vermlandin varakkaampia talonpoikia ja kaikki olikin talossa sen jälkeen. Tuo suuri häähuone näytti aivan sen aikuiselta ritarisalilta. Seinät ja katto olivat koristetut kirkkailla sota-aseilla kaikesta laadusta; huonekaluina olivat korkeat nojatuolit, tammipöytä ja seinäkaappia, muutekki mainitut koristetut taidollisilla leikkauksilla, jotka olivat reunustetut kuusen- ja katajanoksa-kiehkuroilla. Sadottain palavia vahakyntteliä ja leimuava tuli liedellä levittivät lumoavan valon tämän yli.
Oven puolella huonetta kieppui nuoriso morsiusparin kanssa tuimassa polskassa; mutta perän puolella, kunniasijalla pöydän takana, istui isä itse, ympärillään joukko koiteltuja ystäviään. Oluthaarikko kulki ahkeraan mies mieheltä, irroittaen kielen kannat, jotta sukkelat kompasanat ja iloiset laulut heidän suustaan sekautui soittoon, kiihoittaen mieliä ja ilahuttaen sekä nuoria että vanhoja.
Herttua istui pitkän aikaa nurkassaan nauttien raitista maan elämän riemua, joka häntä ympäröi, mutta sitten huomasi isännän poika hänen ja saattoi herttuan isänsä tykö, jolle hän sanoi olevansa matkustavainen kauppias.
Isäntä vastaan otti herttuan ystävällisesti, pyytäen häntä istumaan
sivulleen ja juomaan pikarillisen olutta tahi simaa tervetuliaisiksi.
Se oli aivan niinkuin Kaarlo oli toivonut. Afzelius kertoo
Satukokoelmassaan hänestä muun muassa seuraavan:
"Kun vanha kuningas Kustaa matkusteli valtakunnassaan ja tuli johonkin kestiin, oli hän aina iloinen ja leikillinen; mutta majapaikkansa valitsi hän aatelisten eli korkeiden virkamiesten tykönä. Kaarlo sitä vastoin luuli jo entisestään kyllin tuntevansa nuo suuret ja korkia-arvoiset, ja valitsi sentähden kansan joukosta talonpojan ja työmiehen seuratoverikseen, syystä, että niissä riippui maan voima ja ydin, niin myös, että mainittu yleisö siihen aikaan enin kaipasi hallituksen voimallisen käden suojaa niitä monia vastuksia ja rasituksia vastaan, joita toimeentulonsa ja aatelisto heille tuottivat. Rehellisen talonpojan matalassa majassa oli hän kuin kotonaan; heiltä sai hän usein neuvoja ja ohjeita maakunnan vaurastumista edistäessään, heidän seuroissaan oli hän aina iloinen, istuen usein oluthaarikon ympärillä, leikkiä laskien, erinomattain Bergslagissa ja Vermlandissa kuulu kerrottavan hänen matkoistaan ja tuskinpa löytynee yhtään tölliä, sanoo eräs vanha aikakirjan kirjottaja, jossa ei löytyisi joku muisto Kaarlo herttuasta."
Senlaisella mielellä ja mietteellä tekoinsa perusteina on myönnettävä, että nuori herttua oli varsin tyytyväinen iloisen ja puuhaavan hääväen seurassa. Ymmärtäväisten talonpoikain ja heidän kunnia-arvoisten vaimojen kanssa joi hän olutta, leikkiä laskien sydämmensä pohjasta, ja nuorison kanssa tanssi hän hurjemmin kuin kukaan heistä. Vieläpä hän lahjoitti kauniille morsiamelle pienet kultavitjat ja piti hauskan puheen nuoren parin kunniaksi. Sillä tavoin voitti hän kaikkein suosion, ja kaikki yhdestä suusta kehuivat, että senlaista kauppiasta ei oltu nähty kuuna päivänä. Isäntä pyysi häntä jäämään heille koko pitojen ajaksi, jotka vielä kestäisivät kuitenkin kahdeksan päivää; mutta siihen ei herttua myöntynyt, vaan kiitettyään heitä hiipi hän ulos ovesta yhtä huomaamatta, kuin hän tullutkin oli.
3.
Sillä aikaa kuin Kaarlo yllä mainitulla tavalla huvitti itseään suuressa häähuoneessa, teki Lauri samoin väen tuvassa. Hän tanssi yhtämittaa leikkiä laskien sydänkäpynsä, kauniin Liisan kanssa; mutta kun Liisa oli seudun sorein tyttö, oli Laurilla monta kilpakosiaa. Pian olivat nämät, juopuneina voimallisesta hää-oluesta, alkaneet haastamaan riitaa Laurin kanssa, jota seurasi tuima käsikahakka. Ja ennen kun Lauri oikeen oivalsi, mistä kysymys oli, oli hän heitetty ulos tuvasta, jossa hänen kadehtiansa alkoivat häntä armottomasti pieksemään. Tietymätöintä on, miten Lauri paralle olisi käynyt tässä kahakassa, jos ei samalla eräs sarkakauhtanaan puettu henkilö olisi saapunut paikalle.
Tullut huomasi silmänräpäyksessä asian laidan, ja tarttuen lähempänä olevain pieksiäin kaulukseen, yhden yhdellä ja toisen toisella kädellä heitti kauas luminietokseen. Yhdellainen voiman näytös uudistettiin toisten kanssa, ja pian taisi Lauri, ehkä kelpolailla muohattuna, auttajansa avulla nousta ylös.