Lemmekkäällä johdolla olisi Mea mennyt vaikka valkeaan, ystävällisesti kehoittava silmäys olisi vaikuttanut häneen kiihoittavan kannuksen tavoin ja saanut hänet uupumattomiin ponnistuksiin.
Vaan sellaista ei tullut koskaan Mean osaksi, ja sentähden oli hän aina laiska ja haluton oppitunneilla, ei osannut koskaan läksyjään, katsottiin auttamattoman typeräksi ja sai alituisesti nuhteita.
Hänen sisarensa Martta sitävastoin oli vilkas ja iloinen, tiedonhaluinen, kaikkiin oppimisiin ihastunut, ja opettajatar kehui häntä alituiseen.
Martta oli kaunis, ja veljensä ihailivat häntä sentähden, mutta pieni
Mea oli ruma ja sai usein kuulla sen.
Martan luonne oli tasainen ja iloinen, hän ei suuttunut koskaan
Kurtille ja Eerikille, mitä kepposia nämä hänelle tekivätkin.
Mutta pienen Mean kanssa ei Eerikki eikä Kurt koskaan antautuneet leikkiin, sillä Mea suuttui ja tulistui niin, että veri syöksyi hänen kasvoihinsa, ja kun veljet silloin nauroivat hänelle, juoksi hän pois, piilotti kasvonsa käsiinsä ja itki.
Joka päivä meni Martta ja Mea Berghultiin, jossa paikkakunnalla oleva kotiopettajatar opetti heitä yhdessä Laura Klintin sekä Fanny ja Nanna Högfältin kanssa.
Joulu-ajalla päätettiin pitää tutkinto noiden viiden tytön kanssa. Kiihoittaakseen heidän ahkeruuttaan oli Fannyn ja Nannan isä, ruukinpatruuna Högfält, luvannut kaksi palkintoa, toisen tiedoista ja toisen ahkeruudesta ja hyvästä tahdosta. Tutkinto tulisi pidettäväksi lasten vanhempien ja sisarusten läsnäollessa, jolloin kuka tahansa läsnäolevista saisi kuulustella heitä.
Martta alkoi työskennellä suurimmalla innolla; leikit saivat kauaksi aikaa väistyä syrjään, sillä Marttaa ei huvittanut nyt mitkään muut toimet kuin lukeminen. Päivät päästään istui hän n.s. lastenkamarissa, jossa hän ja Mea asuivat yhdessä, ja koko pöytä hänen edessään oli peitetty kirjoilla ja kartoilla.
Martalla oli kunnianhimoinen luonne ja hän oli päättänyt, ettei kukaan muu kuin hän tule saamaan palkintoa tiedoista, toisen palkinnon soi hän kernaasti Fannylle tahi Nannalle, joilla oli huonompi pää ja jotka eivät ensinkään voineet kilpailla hänen kanssaan.