Martta veti huomion puoleensa selvillä ja varmoilla vastauksillaan, mutta Laura oli yhtä perehtynyt oppiaineisiin, vaikka hänen äänensä olikin hiljaisempi ja vapisevampi ja hänen muotonsa hämmästyneempi kuin Märtan.
Martta tiesi, että Laura oli hänen vaarallisin vastustajansa, jonka tähden hän katselikin Lauraa levottomilla, kateellisilla silmäyksillä.
Nyt teki ruukinpatruuna Högfält Lauralle äkillisen kysymyksen, johon tämä ei heti voinut vastata; Martta katsoi häneen ja hymyili, Laura punastui, sotkeutui ja vastasi väärin.
Ruukinpatruuna kääntyi Marttaan, joka loistavin silmin ja itsetyytyväisyyden hymy huulilla antoi kuuluvalla äänellä ja valituilla sanoilla oikean ja selvän vastauksen.
Pastori Klint nousi ja ilmoitti kuulustelemisen loppuneeksi. Senjälkeen seurasi lyhyt neuvottelu hänen, opettajattaren ja ruukinpatruunan kesken. Sitten piti pastori lyhyen, tilaisuuteen sopivan puheen, ja sen loputtua vallitsi haudan hiljaisuus huoneessa. Molemmat palkinnot olivat nyt jaettavat.
Pieni Mea oli tutkinnon kestäessä ollut hyvin sekava-ajatuksinen ja vastannut kaikkea hullutusta, mutta tästä hän ei välittänyt, sillä isä ei ollut joutanut tutkintoon ja hänestä oli yhdentekevä, mitä muut hänestä arvelivat. Hän tiesi, että sitä palkintoa, jota hän halusi, ja jonka saavuttamiseen koko hänen sielunsa, jokainen hänen ajatuksensa ja halunsa olivat kiintyneet, ei annettu tutkinnossa osoitetuista tiedoista, vaan lukukauden lopussa osoitetusta ahkeruudesta, ja koska pieni Mea oli ollut sanomattoman ahkera viime ajoilla, rohkeni hän toivoa tätä palkintoa.
Hän ajatteli lakkaamatta sitä riemua, jota hän tuntisi, kun hän palkinto kädessä saisi syöksyä isän luokse, lukea hyväksyvän hymyn hänen kasvoillaan ja kuulla hänen sanovan, että hän on tyytyväinen pieneen tyttöönsä.
"Ruukinpatruuna Högfält, opettajattarenne ja minä", alkoi pastori Klint, "olemme kaikki siinä luulossa, että Laura ja Martta seisovat ihan samalla tiedon asteella, vaikka Lauran pelko vaikutti sen, että hän ei tänään vastannut täydellisesti samalla varmuudella, kuin Martta. Vaan koska ne palkinnot, jotka ruukinpatruuna Högfält on luvannut, eivät olleet aiotut kiihoittamaan väärää kunnianhimoa, eikä turhaa tiedoilla loistamisen halua, olemme me katsoneet oikeimmaksi antaa Lauralle, joka on osoittanut suurinta kainoutta, palkinnon tiedoista."
Synkkä vihan pusa peitti Martan kasvot; tämä oli kova isku hänen ylpeydelleen.
"Samasta syystä", jatkoi pastori, "emme ole katsoneet oikeaksi jakaa toista palkintoa sille teistä, joka viimeisien viikkojen kuluessa kieltämättä on osoittanut suurinta ahkeruutta, koska luulemme olevan syytä peljätä, että häntäkin on väärät perusteet kehoittaneet tähän ahkeruuteen, vaan tulee palkinnon saamaan Nanna Högfält, joka koko lukukauden on osoittanut tasaisempaa ahkeruutta ja kestäväisyyttä."