"Minä tanssin kanssasi", sanoi hän jalomielisesti. "Jos tulet muassani alas, tanssin valssia kanssasi."
Ei! Ei! Mea ei tahtonut. Hän oli kuullut, kun Kurt äsken pyysi tuota kaikkien lempimää Lauraa tanssiin. Se ääni soi toiselta se.
Vaan pieni Mea ei saanutkaan tänään heittäytyä rauhassa synkeihin ajatuksiin. Pian seisoi itse hänen äitipuolensa kamarissa ja käski hänen ankaralla äänellä heittämään juonittelut ja tulemaan alas muiden seuraan.
Mutta pieni Mea seisoi uhoittelevan äänetönnä vastaamatta tai tottelematta.
Sangen suuttuneena jätti äitipuoli huoneen.
Myöhemmin illalla, kun tohtori tuli erään sairaan luota, asettui hän hetkiseksi salin ovelle ja katseli lapsia.
"En näe pientä Meaa?" sanoi hän vaimolleen.
"Hän on päättänyt tanssin ja huvittelemisen asemesta istua lastenkamarissa ja itkeä."
"Pieni raukka, joku on varmaan saattanut hänet pahoilleen", sanoi tohtori nopeasti. "Menen ylös puhelemaan hänelle, niin hän kyllä seuraa minua alas."
"Ei maksa vaivaa", vastasi rouva kylmästi. "Mea uhoitteli minulle, kun käskin häntä alas, ja nyt olen sanonut hänelle, että hän rangaistukseksi saa olla siellä koko illan, vaikka hän oikutellessaan tahtoisikin ottaa osaa tanssiin, eikä hän myöskään saa huomenna tulla Ekhultiia."