"Asentoon, toverit!" huusi Teach kylmäverisesti. Ja meille toisille antoi hän käskyn: "Laskeutukaa pitkäksenne kaikki! Joka vaan äänenkään päästää, on kuoleman oma!"
Meidän täytyi totella.
Höyrylaiva läheni nopeasti ja oli pian noin sadan askeleen päässä meistä. Sen päälliköllä oli ihmisystävällinen mieli. Hän antoi seisauttaa koneensa ja huusi meille: "Hoi, lastivene!"
"Mitä tahdotte, katteini?" kysyi Teach, kohteliaasti tervehtien.
"Oletteko tarttuneet kiinni siihen? Tarvitsetteko apua?"
"En, katteini! Paljon kiitoksia! En tarvitse mitään apua! Minulla on pieni kauppatoimi tässä rannalla ja siksi viivyn täällä."
"No, tehkää hyvä kauppa!" Ja katteini komensi: "Eteenpäin, täyttä vauhtia!"
"Toivotan onnellista matkaa, katteini!"
Silloin huusi muudan höyrylaivan matkailija: "Seis! Seiskaa vielä! Seis! Mustaparta ei ole mikään rehellinen laivuri! Hän on Simon Teach, virtarosvo! Tunnen hänet; hän on kerran paitaan saakka ryöstänyt minut. Katsokaas — minusta näyttää kuin aluksen kannella makaisi vangittuja ihmisiä!"
"Minusta näyttää myöskin todella siltä!" huusi katteini. "Seis!"
Höyryalus seisahtui toistamiseen.