"Missä hän nyt on?"
"Missä hän on? En tiedä, täti. Hän on Reginan perämies, ja Regina on suuri laiva, joka kulkee Länsi-Intialla… Ja se, se juuri huoleni, rakas täti, etten tiedä, tuleeko hän koskaan takaisin… Jokainen tuulenpuuska, joka puhaltaa meidän vuorillamme, saa minut ajattelemaan myrskyistä merta, joka heittelee hänen laivaansa niinkuin lastua… Puoleen yöhön istun usein, kartta edessäni, etsien paikkaa, missä hän saattaisi olla… Eikö ole minulla syytä surra…?"
"Ei, Mimmi, ei. Kiitä Jumalaa, että saat olla huolissasi hänestä, että saat rukoilla hänen puolestaan ja seurata häntä ajatuksillasi — siinä on armoa kyllä."
"Mutta mikä erotus täti Gustchenin ja minun kohtaloni välillä! Kuinka onnellinen hän!" huudahti Mimmi ja peitti käsillään punastuvat kasvonsa ottamatta ollenkaan varteen lohduttavia sanoja.
"Älä koskaan katsele onnellisempia, rakas lapsi", sanoi täti vakavalla äänellä; "vertaa sen sijaan asemaasi niiden asemaan, jotka ovat saaneet raskaamman taakan kannettavakseen. Sinä olet nuori, olet terve ja tallennat sydämessäsi onnellisen rakkauden; mitä muuta voi sinua ikäisesi vaatia? Kun sinä olet huolissasi lemmittysi tähden, niin on se huolesi terveellinen; se on pieni suolakipinä ruoassa, se valmistaa turhamaista sydäntäsi vähitellen vastaanottamaan tosi-iloa. Alituisessa auringonpaisteessa ei kykene maa hedelmiä kantamaan, eikä ihmissielu kypsy alinomaisessa onnessa! Armaasi kyllä palaa takaisin, ja onni, joka on voitettu surun ja rukouksen kautta, on tuhat kertaa suloisempi kuin se onni, joka itsestään putoaa helmaasi."
"Onko totta, täti, että sinäkin kerran…? Anna anteeksi, rakas täti, että teen tämän kysymyksen, mutta isä ja äiti puhuivat äskettäin, että sinäkin olet ollut kihloissa, ja että…"
"Sulhaseni jätti minut… Eivätkö he sitä myös sanoneet, lapsi? Niin, luulen että se niinpäin on parempi", huokasi vanha nainen. "Hän meni, eikä palannut…"
"Täti parka! Kun ajattelen, että Richard tekisi samoin… en luule, että jaksaisin sitä päivää elää", huokasi Mimmi.
"Ei sitä niinkään helposti kuolla, lapsi; on uskomatonta, mitä kaikkea ihmissydän jaksaa kärsiä!"
"Mutta miksi meni hän, täti? Oi, minusta on niin sanomattoman surkeata ajatella, että niiden täytyy erota, jotka oikein rakastavat toisiansa."