Sopivan laivankin saimme pian. Papeeten satamassa oli puolihylkynä pieni lähetyskuunari. Muutamia vuosia takaperin olivat nimittäin lähetyssaarnaajat ruvenneet käyttämään pieniä höyryaluksia matkoillaan. Tuo vanha, noin 120 tönin kuunari oli ennen ollut mainio pikapurjehtija; kun se oli kuparilla vuorattu, oli se vielä ehjä ja merikuntoinen. Yves ja minä saimme sen aivan polkuhinnasta ja annoimme sille nimen "Helmi", ajatellen tietysti aikomaamme yritystä.
Ostimme myös tarpeelliset koneet, kompassit ja merikortit. Kaksi hyvin kaunista kultakronometriä meillä jo oli, toinen Yves'illä, toinen minulla.
Sitten ostimme vaihtokauppaa varten kaikellaista pikkutavaraa, lasihelmiä, peilejä y.m., sekä hyödyllisiäkin kapineita, niinkuin kirveitä, vasaroita, nauloja, köysiä, kalastusverkkoja j.n.e.
Kuunarin varustimme ruokatavaroilla ja kaikella muulla, mitä tarvittiin. Siinä oli Jaakko Cool apunamme. Hämmästykseksemme toi tämä vanhus laivaan myöskin hedelmämehuvarastonsa, heinillä täytettyihin koreihin pakattuna. Sitä oli noin 1400 putelia. Me nauroimme. Mutta salaperäisesti myhäillen arveli Cool, että hänen tavaransa, jota Papeeten asukkaat eivät halunneet ostaa, ehkä maistuisi Laughlan-saarten ystävällisille villeille. Eikäpä siihen tuumaan ollut mitään sanomista. Tulimmehan kulkemaan seuduilla, jotka olivat lähellä päiväntasaajaa. Kuumuudessa ehkä saattaisi meillä itselläkin olla noista nesteistä paljon virkistystä.
3.
Hyvällä tuulella purjehdimme eteenpäin.
Vaikka aluksemme olikin erinomaisen nopeakulkuinen, kesti matkamme kuitenkin jotenkin kau'an — runsaasti yhdeksän viikkoa, ja sillä ajalla sivuutimme suuren osan Polynesian ääretöntä saarimaailmaa. Myrskyt ahdistelivat meitä usein. Ikävämpiä meille tosin olisivat tyvenet olleet.
Onnellisesti risteiltyämme useiden vaarallisten koralliriuttain ohi pääsimme viimein vahingoittumattomina Laughlan-saarille.
Ne ovat pieniä, miellyttäviä saaria. Niissä on kokospalmuja ja leipäpuita; oranseja ja muita ihania hedelmiä saapi niillä myös poimia suuret määrät. Ympäröivä meri vilisee kaloista, simpukoista ja muista kuorieläimistä, kilpikonnia ryömii kaikkialla rannoilla, ja lukemattomat linnut pesivät ja parveilevat läheisillä kallioilla.
Yves ja Jaakko Cool saivat polynesilaisilta ystäviltään mitä riemuisimman vastaanoton osakseen, varsinkin kun saarelaiset saivat tietää, että meillä oli heitä varten hyviä tavaroita laivassamme. Nämä villit olivat hyväsydämisiä, iloisia ja miellyttäviä ihmisiä. He asuivat ruokomajoissa. Pääelinkeinona heillä oli kalastus.