(Schiller'in.)
Kylväjä.
Siemenen kultaisen sinä toivossa peltohon kylvät; Kun kevät kukkivi, sie toukosi näät itävän. Vaan ajan vainiohon, ijän kaiken kukkimahan, miks Kylvellä aikaelet kultia viisauden?
Odysseus.
Löytääkseen kotomaan, meret kaikki Odysseus kiertää; Schyllan ja myös Charybdin käy kamalan läpi hän, Hirmuisten merien sekä maidenkin läpi kulkee, Vieläpä tuonelahan harhautuu pimeään. Vihdoin hän Ithakan sulo-rannalle nukkuen maatuu. Kun heräs', itkien ei tuntenut maat' isien.
Juhaniitti-ritarit.
Kaunistaa asu ristin teit', sota-leijonat, kun vaan Teidän turvissa on Akko ja myös Rhodokin, Kun pyhihin kävijän läpi korven viette ja ootte Miekalla, kuin kerubin, haudalla tuon pyhän maan. Vaalian vyölimä tok' koristus ihanampi on teille, Leijonat taistelujen, suur-sukuiset urohot, Kun potilas saa hoitoa, nääntyvä hoivoa teiltä, Kun pyhän laupeuden tehtävän täytätte niin. Eistin uskonto, oi, sidot yksin sie jalot palmut Voiman ja nöyryyden yhdeksi seppeleheks.
Pompeji ja Herkulanum.
Oi, mikä ihme! Maa, rukoilimme me lähteitä sulta, Mut mitä meille sun helmasi tuo esihin? Oisiko kuilussakin elämää, asuneekohan laavan Kätkössä uus' suku viel? Tuoko se hukkunut on? Tulkate katselemaan, väki Kreikan ja Kooman, jo löytyy Pompeji, taas raketaan kaupunki Herkulehen. Päätyjä vierettäin kohoaa, iso porticus näyttää Pylväs-käytäviään; oi, elo luokate sill'! Auki on laaja teaatteri; seitsemäst' portista sinne Joukot aaltoavat syöksyköhöt sisähän. Näyttelijät esihin! Atrides, täyttäös uhri; Kööri Orestea nyt hirveä seuratkohon. Kunniakaan, se vie mihin? Forum tunnettu onko? Tuomiotuolilla, kas, nuo mitä miehiä on? Kirvehet kannelkaa etupäässä te liktorit, menköön Pretori tuomitsemaan, kantaja saapukohon. Puhtoiset kadut aukenevat, kivitettynä kulkee Soukka ja korkea tie vieressä huonehien. Suojellen näkyviin katot pistävät, kammiot kauniit Kuin tutut ympäröivät kartanon yksinäisen. Luukut aukaiskaa nopeaan, lukitut ovet myöskin. Synkeän yön ajakoon päivä, se hilpeä, pois. Kas, kuinka kaartelevat somat penkit seiniä, kuinka Marmorilattiakin kirjava kimmeltelee! Tuoreina kiiltelevät värit hehkuvat seinässä vielä; Missä on taituri? Hän pensselin juur' pani pois. Viljavat, nesteiset hedelmät, sulo kukkaset myöskin Köynnöksen tekevät viehättävän ihanaks. Tässäpä luikahtaa, kädessään kori täytetty, Amor, Purpuraviiniä tuoss' hengettäret pusertaa. Hurjana tanssivi Bakkantinna, se nukkuvi tuossa. Väijyvä Fauni ei viel' katsonut tarpehekseen. Häälyen yhdellä polvella, hän kentauroa nopsaa Huimana pyörittää, sauvalla sit' ajelee. Kiirehtikää, pojat, het'! Somat astiat tuossa on. Menkää, Impyet, kaatamahan ruukkuhun Etrurian! Tässähän kolm'-jalka on komeoiden sphinksien päällä. Orjat, hoi, arinaan tehkäte valkea het'! Ostele, on raha tässä, min mynttäsi mahtava Titus. Tässäpä vaaka on, kas, painoki tallella on. Loistava kynttilä pankate oivahan kynttiläjalkaan, Lamppuhun myös valakaa öljyä kiiltelevää. — Kas, mitä lippahass' on! Koristuksia kirkkaita kullast' Lahjoittaa sinullen, neitinen, sulhosi sun. Viekää morsian kylpyhyn, voiteita tässä on vielä, On ruse-ainettakin kristalli-pullossa viel'. Kuss' ovat miehet? vanhukset? Museossa on koossa Oivallinen kokous kalliita kääryjä viel'. Tässä on rihveli kirjoittaakseni, on vaha-taulut. Ei kadonnut mitäkään, kaikki on kätkenyt maa. Haltijat huoneiden tulevat näkyviin sekä myöskin Kaikki ne muut jumalat; miks papit poissa on vaan? Heiluttaapi caduceustaan somareitinen Hermes, Sittepä lentävi sen käistä Victoria koht'. Alttarit seisovat vielä, oi tulkate, oi viritelkää! Uhratkaa jumalall', kauan jo kaipasi hän.
Zeus Herkuleelle.