"Herra Jumala, mistä tulette, neiti?" kysyi hän.
"Kohtasin poikanne, ja arvasin, että vähä leipää olisi muillenkin makuista. — Se on sievä poikanen".
En tietänyt mitä mun piti sanoa.
"Niitä ei voi pitää paremmassa siivossa", sanoi hän syvällä katsannolla; sitten hän jatkoi, oman ajatuksensa juoksua pitkittäen: "jospa tietäisin, kuinka saisin hänen hautaan".
Mahdoin näyttää hämmästyneeltä, sillä hän havaitsi heti, että tässä selitystä tarvittiin.
"Minä tarkoitin miestäni".
Hän osotti sänkyä, jonka uutimet olivat kiinni vedetyt.
"Onko teillä tämä ainoa huone, tässäkö kaikki makaatte?" kysyin kauhistuen.
"Niin, enkä suinkaan valita, jos vaan saamme jäädä tänne, mutta viisi markkaa kuukaudessa on kovin paljo leskelle".
Viisi markkaa kuukaudessa! — Heidän maksettavansa hyyry koko vuodelta ei tehnyt paljo enempää kuin mitä yhden päällyshameen pitsit maksoivat.