Ylt'ympäri etukojussa, jossa oli enin varjoa, makasivat merimiehet, sekalainen joukko irlantilaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia, yllä punaruutuiset villapaidat, selki-seljällään, nenät kohti taivasta, suuren raskaan laivan tyynesti kulkea jonottaessa kirkasta vedenpintaa ja jättäessä jälkeensä kaksi pitkää, kapeaa karetta, jotka levisivät kuin lumireki laivan kokasta.

Kapteenilla itsellään oli vahtivuoro.

Hän istui pienessä, sievässä kojussa komentosillalla, josta saattoi mukavasti huomata kulun suunnan.

Hän oli pieni, paksu englantilainen, pelkkää pihvipaistia ja portteria, aivan kaulaton, muoto leveä ja punakka, suuri, punainen parta ylös poskille asti kasvavana. Mutta pieni, paksu, melkein muodoton käsi oli kuin luotu kaatamaan yhdellä iskulla maahan niskoittelevia merimiehiä ja puristumaan nyrkiksi suurisuisten jungmannien silmien edessä.

Katse hänen tuijottavissa silmissään oli muuttumattoman levollinen. Eikä pienintäkään väräystä näkynyt hänen kasvoissaan, kun hän siinä istui aamiaisen jälkeen mukavasti taapäin nojautuneena ja polttaa tuprutti makeaa shag-tupakkaa lyhyestä puupiipusta, silloin tällöin välinpitämättömästi katsellen ikkunasta valkoista, päivänpaisteista rantaa, joka siinä jäi jäljelle.

Mutta hän ei ollut yksin.

Hänen edessään, puoleksi hänen polvellansakin ja kasvot häneen päin, istui pieni, hento olento, leikitellen valkoisilla, sukkelilla sormillaan hänen paksussa parrassansa.

Suuri kesähattu riippui takana seljässä mustasta samettinauhasta. Punainen, auki levitetty päivänvarjo oli lattialla hänen allansa, varsi ylöspäin ja pari hansikkaita sisässä.

Pieni, ahdas leninki oli kuin valettu nuoren, notkean ruumiin ympäri ja päättyi ylhäällä melkein liian suureen poimukaulukseen hoikan, hienon, sinisuonisen kaulan ympärille.

Välistä katsahti hän ylös ja hymyili, kun sattui tempasemaan henkeensä väkevää savua, jota kapteeni arkailematta tuprutti häneen päin. Melkein liian suuret, tummansiniset silmät ja melkein liian pitkät kaarevat ripset tekivät hänet melkein lapsellisen näköiseksi. Taikka hän myöskin ikäänkuin varkain näpisti kapteenin punaisesta, karvaisesta korvasta tai kutitti häntä hiljaa kyljestä.