Kapteeni Charlesin raskas ruumis oli jo yht'äkkiä työntänyt päältänsä
Maryn ja kiroten juossut ulos ovesta kurkistamaan laidan yli.
Niin ihan oikein! Laiva oli kiinni, kirkkaasta, lasivehreästä vedestä kiilsivät piikivet ja raakunkuoret uurteiselta pohjalta, johon he ihan hiljaa ja varovasti olivat ajaneet kiinni.
Kapteeni Charles seisoi kauan veteen katsoen, hänen muotonsa oli tullut veripunaiseksi. Mutta katsottuaan alas pitkin laivansivuja ja huomattuaan, ett'ei sille ollut tullut mitään vahinkoa, kääntyi hän äkisti poispäin, helpotuksesta nauraa hohottaen, johon Mary paraan taitonsa mukaan yhtyi, vaikka hän vielä oli ihan kalpea säikähdyksestä ja silmät täynnä kyyneliä.
"Puolella voimalla! — takaperin! — puolella voimalla!" komensi kapteeni Charles levollisesti alas konehuoneesen ja samalla iloisesti lausui: "all right", kaikki hyvin, kannelle päin, jossa merimiehet joka haaralta kokoutuen kurkistelivat laidan yli.
Mutta kun nyt kone jälleen rupesi käymään, astui hän kiivaasti pari kertaa edestakaisin komentosillalla ja polttaa tuprutti miehen lailla piippua, ikäänkuin oikein tointuakseen peljästyksestä. Hän tunsi vielä sydämmensä sykkivän kovasti ja kasvojansa polttavan.
Mutta laiva ei liikahtanut.
"Koko voimalla — takaperin — koko voimalla!"
Mutta se ei liikahtanut.
Ja vaikka kone kuinka ponnisti ja puhki ja savu mustana ja sakeana tuprusi piipusta, niin pysyi laiva kuitenkin horjumattoman lujasti kiinni, kumisten vain omista ponnistuksistaan helähtelevällä raudan äänellä.
Kauppalassa oli kuitenkin äkisti huomattu, mitä oli tapahtunut, ja nopeasti herätetty ihmiset puolipäivä-unestaan.