"Kyllähän olen kuullut, että sitä on ihmiselläkin, mutta se haihtunee häiden jälkeen."
"Himo haihtuu, mutta silloin vasta rakkaus alkaa."
"Ystävyyttä se vain on, jos sitä on ollenkaan."
"Ihan niin, armollinen herra, mutta eri sukupuolisten ihmisten ystävyys on juuri rakkaus. Mutta siinä asiassa on hyvin monta puolta. Jos tahdotte, niin kerron tapauksen, jonka itse näin ja josta voitte oppia paljon. Se tapahtui minun nuoruudessani, neljäkymmentä vuotta sitte, mutta muistan kuitenkin jokaisen pikku seikankin, kuin kaikki olisi ollut eilen. Saanko kertoa sen?"
"Kerro vain, maisteri! Aika on niin pitkä tässä vastatuulta maatessa. Mutta hanki ensin tulta ja viiniä, sillä arvattavasti ei sinun historiasi yksin voi pitää minua valveilla.
"Mahdollisesti, herra, ei teitä; minua se on pitänyt valveilla liiankin monta yötä", vastasi Frans ja läksi hankkimaan, mitä oli pyydetty.
Kun maisteri palasi ja kumpikin sai paikoilleen asettuneeksi, alkoi maisteri:
"Tämmöinen on historia herra Pentin vaimosta:
"Hän oli syntynyt aatelisista vanhemmista tämän vuosisadan alulla. Kasvatus oli ankara, ja vanhempien kuoltua pani holhoja hänet luostariin. Siellä hän osoitti kiihkoista uskonnollista intoa, ruoski itseään perjantaina ja paastosi jokaisena vähänkin huomattavana pyhänä. Sittemmin tuli hänen tilansa yhä huonommaksi ja hän välistä koetti näljällä kuolettaa itseään, koska hänen mielestään kristityn velvollisuus oli kuolettaa lihansa ja elää Jumalan luona Kristuksessa.
"Niin sattui kaksi tapausta, jotka tulivat käännekohdiksi hänen elämässänsä.