"Eipä kukaan, minä otin sitä itse äidin kaapista. Mutta se oli niin pahaa, etten sitä enään koskaan suuhuni pane; äiti sanoi että se on myrkkyä ja että jos sitä ryyppää, niin se on synti."
Kapteeni kävi totiseksi.
"Ryyppäätkö sinä, setä, viinaa?" kysyi Helmi sitten ja katsoi totisesti kapteenia silmiin.
"Noo——enhän minä…"
"Nyt, setä, valehtelit ja se on paha, hyvin paha … minä tiedän kuitenkin, että sinä ryyppäät", sanoi Helmi varmuudella.
"Onko kukaan sinulle sanonut, että minä ryyppään?" kysyi kapteeni.
"Ei kukaan, mutta tiedänhän minä sen sanomattakin", vakuutti Helmi.
"No mistä vainen?"
"Siitä että henkesi paha haju on viinan löyhkää, ja olihan sinulla tuolla nurkassa viinaa ja nuot pullot tuossa lattialla olet sinä kaikki tyhjäksi juonut", sanoi Helmi tuomitsevasti.
"Kyllä se on tosi, lapsi kulta, että minä olen juonut, paljon juonut", sanoi kapteeni murtunein mielin tunnustavaisesti.