"Mutta ethän enään juo milloinkaan, ethän, setä?" pyyteli Helmi.
"Kun nyt annat minun kerran ryypätä siitä pullosta, niin sitten en enään tahdo", sanoi kapteeni, kuten janoinen ainakin.
"En minä anna, en, en. Sittenhän taasen joisit ja juominen on synti. Minä vien tämän pullon takaisin samaan nurkkaan, jossa se olikin, etkä saa siihen koskea", sanoi Helmi ja teki niinkuin oli uhannutkin.
"Nyt lähdetään meille, setä, eikös niin? Siellä syömme puolista ja sitten levähdämme ja sitten … tuota, tuota——niin ja viinaa et saa— lähdethän, setä?" pyyteli Helmi, samassa silitellen kapteenin kasvoja ja keikkuen hänen polvellansa, mihin hän oli kiivennyt pyytämisensä ajalla.
Kapteeni ei voinut missään asiassa vastustaa pikku haltiattarensa vaatelijaita määräyksiä ja käskyjä. Estelemättä antoi hän Helmin viedä pullonsakin pois, ja kun lapsi julisti päätöksensä, ettei hän enään anna kapteenille viinaa, tyytyi hän siihenkin, eikä enään sitä toista kertaa häneltä tahtonut.
Kun Helmi hopitti ehtimiseen kapteenia, että lähteä nyt heti heille, vetää nykien häntä kädestä, ei hän hennonut sitäkään vastustaa. Hitaasti ja kankeasti nousi hän tuolilta ylös ja lähti kangistunein, köntistynein ja vapisevin jäsenin käydä kontturoimaan Helmin jäljessä, joka häntä kädestä veti ovea kohden.
"Älä nyt vaan lankea, setä! Mennään hyvin varovasti. Kas niin…! Sinä olet oikein hyvä setä", kehoitteli Helmi, kun he jyrkkiä portaita laskeutuivat alas.
Näin tavoin pääsivät he kunnialla pihalle.
Helmin äiti oli jo kauvan ollut levoton lapsensa tähden. Puolisen laittamisessa oli hänellä kuitenkin ollut niin paljon hommaa, ettei hän ollut kerinnyt käydä häntä tapaamassa. Päästyään enimmistä töistään, lähti hän kiireesti noutamaan Helmiä pois. Suuresti hämmästyi hän pihalle päästyänsä, kun huomasi kapteenin ja Helmin käsikädessä tulevan heidän portaita kohden. Sitä kummaa ei oltu nähty moneen herran vuoteen, että kapteeni olisi missään käynyt ja vieläpä noin pestynä ja puettuna; ne sitä olivat rouvasta kummaakin kummemmat.
"Äiti! Setä Aaltonen tulee meille", huudahti Helmi äitinsä nähtyään.