"Yksi, kaksi, kolme…" Matti luki viiteentoista saakka, sitten ne loppuivat. Käsi kävi korvalliselle. Vähän näkyivät välittäneen köyhän tarpeesta… "Kun tiettiin ettei täällä suuria suuhun tule, niin ei tultu… Karpiseen vaan mentiin päätänsä täyttämään…"
"Eipä tullut paljoa puu-värkkiä," virkkoi muuan mökin mies, joka tuli
Matin ääreen.
"No ei niitä paljoa…"
"Karpisessa tietysti ovat kaikki niin tarkoin. Huonosti sattui kun sen kanssa samalle päivälle."
"Huonostipa kyllä, jos eivät jälestäpäin tuone."
"Ei ne paljoa välitä köyhäin talkoista. Hyvin harvat menevät niihin auttamisen tarkoituksessa, pääasiallisesti vaan suolensa tähden."
Mattikin hymähti hiukan.
"Lienevät nyt saaneet kyllänsä Karpisessa," hän sanoi.
"Sen tietääkin," sanoi toinen nauraen, "Lautamies on aina ollut hurja kestiä pitämään muutenkin ja on sellainen pilapuheinen, niin senkin vuoksi sinne menevät."
"Hm … ei tässä ole köyhällä sellaisia avuja," huokasi Matti. "Mutta sitä minä kummastelen, että Pekkolainen pani renkinsä tuomaan, vaikka minä hänen kanssansa riitelin."