"Noo, se nyt oli luultavasti joku sellainen päähän pistos … arveli ehkä että muutkin tuovat. En usko että hän olisi välittänyt jos tiesi etteivät muutkaan tuo."
Kumpanenkin lähti kotiinsa. Matti rupesi ajattelemaan kävellessään, että kyllä kait ne vasta tuovat ja siitä mieli vähän ilahtui. Mutta sitten muisti että viina oli jo melkein kaikki loppunut. Se oli harmillista, kun velaksi oli ottanut tuopin hinnan ja vielä vähän kahviinki.
Tuota hän meni toisinaan ääneensä puhuen ja toisinaan ajatellen ja väliin ajatukset kääntyivät harkitsemaan: tulleeko koko puuhasta mitään? Uskoi hän siitä lopulta tulevan, koska taas ääneensä virkkoi:
"Mutta on siinä nyt jo alku. Eivät ne hääviä ole, vaan jos kaikki, joita pyytänyt olen, tuonkin verran tuovat, niin saa siitä jo kehää…"
IV.
Vähiin, supistui kyläläisten hirtten veto Matille. Kun aikansa hankkivat, ja "ehtiihän tuonne vastakin," hokivat, niin rupesivat vihdoin ajattelemaan: "Vähänpä näkyvät tuonne muutkin vieneen, eikä ne siitä paljoa lisäänny jos vienkin, kun ei muutenkaan tuon enempää näy tulevan." Lopuksi, kun vielä vähän paremmin ehtivät parempia liikutuksiansa kuolettaa, niin päättivät kukin itsessään: "olkoonpa sinään… Kukapa niitä kaikkia kerjäläisiä voi täyttää!"
Ja tällä tavalla rauhoitettiin pian omattunnot, jotka toisinaan tahtoivat moittia välinpitämättömyydestä ja tyrkyttää armeliaisuuden tunteita eleille.
Nurkanperäisten olo kävi yhä tukalammaksi, kun ei näyttänyt tuvan puuhastakaan mitään tulevan ja—leipä oli lasten hankittava kerjäämällä.
Koetti Matti jo kunnan yhteistäkin apua saada. Puhui asiansa kuntakokouksen esimiehelle ja pyysi tämän kuntakokouksessa esittämään että hänelle annettaisiin palovahingon korvausta. Esitys tehtiinkin, mutta ukot arvelivat, että olisi voinut vakuuttaa. Muutamat tosin puollustivat, mutta eivät saaneet ääntänsä kuuluviin. Törkeätäkin leikkiä laskettiin, ja Mattia kiusattiin, ikään kuin tällä olisi ollut hyvinkin leikkinen asia. Jotka vakavammasti puhuivat, sanoivat: "Mahdat mennä vaivais-apua pyytämään hoitokunnalta." Toiset käskivät lähteä pitäjäälle apua keräämään, niin jokainen vähän liijostaa.
Näillä neuvoilla varustettuna sai Matti lähteä kuntakokouksesta.