Isännät arvelivat tehneensä Mattia kohtaan varsin jalomielisesti ja uskoivat että hän meni hyvinkin rauhoitettuna kotiinsa.
Mutta mikä lieneekään vaikuttanut, Matilla ei ollut kokouksesta tullessa niin iloinen mieli kun otaksuttiin.
Yksin hän käveli … ei tahtonut muiden seuraa pitää.
"Kolmenkymmenen päällä ja nyt jo vaivaisapua nauttimaan ja … kerjuulle…"
Tuo oli ajatus, joka koski niin voimallisesti, että muodostui ääneensä lausutuiksi sanoiksi.
* * * * *
Sanna oli odottanut varmalla toivolla, että kunta ei hyljäisi avun pyyntiä, vaan antaisi niin paljon, että saataisiin ruveta uutta tupaa hankkimaan. Mutta kun Matti tuli kotiin ja sanoi kerjuulle käsketyn, niin Sannalle kuohahti kinkku päähän ja hän huudahti:
"Eivätkö he sitä tietäneet, että sinne osataan ilman heidän käskemättäänkin!" Äänen väreet ilmaisivat sanomatonta katkeruutta.
"Eivätpä näkyneet tietävän. No, vaivaismakasiinille kanssa käskivät mennä."
Tuo tuntui jo Sannasta paremmalta: