Hiirakko sai vaan hiljaksensa astuskella, sillä ilmakin oli kauniin puoleinen ja kiire ei painanut päälle. Edessä oli taas yhtä tuntemattomat alat kuin ennenkin. Mutta sen verran kokemus oli antanut heille ennustus-voimaa, että milloin vaan jotain vähäistäkin onnellisuutta saivat nauttia, sitä heti kintereillä seurasi vastakohtaisuuden rasittava kummitus. "Jos vastakohtaisuutta nyt seuraa taas samalla mitalla tuon myötäkäymisen kanssa jota tuossa siunatussa talossa kohdattiin, niin…" Sitä Sanna ajatteli ja taikamainen pelko sai hänen valtoihinsa, ryösti kaiken sen onnen jota äskeisiä kohtauksia muistellessa muuten olisi saattanut tuntea.
Matti istui vakavana, kuten ainakin, kaiteella ja katseli ympäristöä.
Pitkän vaiti olon perästä hän vihdoin rykäsi ja virkkoi:
"Ei ruvennut tämä lumppuin keräyskään kannattamaan, ettei … ettei … olisi tarvinnut kerjätä."
Sanna äänähti jotain ilmoittaaksensa että hän oli kuullut puheen.
Vähän ajan kuluttua Matti taas huokasi ja sanoi perään.
"Kyllä se on surkeata kun ei ole sallittu ihmiselle työtä niin paljoa, että saisi perheensä elätetyksi kun … parhaassa iässään pitää kerjuulla…" Jonkullainen tyytymättömyyden leimaus välähti silmistä samassa kuin lujasti sivasi raipalla hiirakkoa joka kuitenkaan ei paljoa aristellut. Sen nahka oli kasvanut paksuksi elämän kovassa koulussa. Ja Matti rupesi ajattelemaan, että, kun tällainen kovaonninen kerjäläinen jaksaisi olla vastoin käymisestään yhtä välinpitämätöin kuin kulunut hevos-koni, niin sitten se elämä menisi jotenkin… Hän alkoi kadehtia hiirakkoa, ettei se ymmärrä kohtaloansa, eikä ihmisten pahuutta moittia,—ei hän ainakaan uskonut sen ymmärtävän.
IV.
Keväämpänä ehtivät Nurkanperäiset niille tienoille, jossa rautatietä rakennettiin. Matti kuulusteli ja sai työtä. Möi hevosensa kahdeksalla markalla nuija-torille vietäväksi, sillä sen voimat eivät enään riittäneet hiekan-ajoon. Perheellensä hän hyyräsi erään talon ränstyneen pihatuvan asunnoksi.
Elämän toivo oikein hihkasi Matin rinnassa ja innolla ryhtyi hän työhön. Jotakuinkin tultiin ensi kuukausi toimeen talven mittaan kertyneillä varoilla.
Se oli ilonpäivä, oikein elämän pääsiäinen perheelle, kuin Matti sai kuukauden päästä palkkansa.